Vesijärven kesä
Sinileväkukinnat ovat loistaneet poissaolollaan jo useamman vuoden ajan. Kun kesä 2014 oli monessa suhteessa yksi parhaista yli puoleen vuosisataan, ja Enonselällä vesi oli kirkkaampaa kuin miesmuistiin, niin optimistisimmat saattoivat jo ajatella, että Vesijärven hoitourakka on saatu päätökseen. Järvi on kunnossa. Kulunut kesä kuitenkin osoitti, että vaikka järven tila on kehittynyt hyvään suuntaan, niin työ on vielä pahasti kesken. Sadan vuoden likaamishistoria vaatii vielä vuosia kestävää korjaavaa panostusta.
Vesijärven avovesikausi 2015 alkoi poikkeuksellisen aikaisin, kun jäät lähtivät jo ennen huhtikuun puoliväliä. Veden laatu oli ravinnepitoisuuksien ja levätuotantoa kuvaavan klorofylli-a:n pitoisuuden perusteella arvioituna varsin hyvä. Sekä Enonselällä että Kajaanselällä typpi- ja fosforipitoisuudet olivat matalampia kuin toukokuussa 2014. Ravinnepitoisuudet kuvasivat karua tai keskirehevää järveä. Myös klorofylli-a -pitoisuus oli karun tai keskirehevän järven tasolla ja alhaisempi kuin vuotta aikaisemmin. Kesäkuun alkuun tultaessa näkösyvyydet olivat hiukan heikommat kuin yleensä vastaavaan aikaan. Tähän vaikuttivat varmasti kevään ja alkukesän voimakkaat tuulet. Happi-ja ravinnetilanne oli pääosin hyvä ja klorofylli-pitoisuudet edellisen vuoden tasolla.
Kesäkuun aikana järven tilassa tapahtui kuitenkin merkittävä käänne. Juhannuksen alla otettujen näytteiden perusteella Kajaanselällä happitilanne oli pohjan lähellä muuttunut huonoksi, ja fosforipitoisuus oli pohjan lähellä poikkeuksellisen korkea. Klorofyllitaso oli normaalia alhaisempi, mutta näkösyvyys oli silti poikkeuksellisen heikko, vain 2,5 m. Enonselän Lankiluodossa happitilanne oli pohjan lähellä hiukan parempi kuin Kajaanselällä, mutta pintaveden fosforipitoisuus 48 µg/l oli yksi korkeimmista järven velvoitetarkkailuiden historiassa. Arvo on lähes nelinkertainen Kajaanselkään nähden. Pian juhannuksen jälkeen runsas ravinnemäärä aiheuttikin Enonselällä voimakkaan sinileväkukinnan.
Heinäkuun loppupuolella klorofyllitasot olivat niin Enonselällä kuin Kajaanselälläkin ajankohtaan nähden normaaleja. Kajaanselällä rehevyystaso kuvasi karua ja Enonselällä rehevää vesistöä. Näkösyvyys oli Kajaanselällä 3,5 metriä ja Lankiluodossa 2 metriä. Vedessä oli runsasta sinileväsamennusta, joka vahvistui elokuun lämpimän ja aurinkoisen jakson aikana. Elokuussa Kajaanselän pintaveden ravinne- ja klorofyllipitoisuus oli keskirehevän järven tasolla. Enonselällä puolestaan levätuotanto oli voimakasta aivan kuun loppupuolelle asti. Kajaanselällä näkösyvyys oli 3 metriä ja Enonselällä 2 metriä.
Kalaston kannalta kesän merkittävin havainto oli kuoreiden poikkeuksellisen suuri määrä Enonselällä.
