Kasvi- ja eläinplanktontutkimusten perusteella Vähä-Tiilijärvellä on niukasti isokokoista eläinplanktonia, joka pystyisi pitämään leväkasvua kurissa. Hoitokalastus voisi olla yksi keino parantaa tilannetta.
Vähä-Tiilijärven levämäärät olivat kesällä kohtalaisen korkeita kuvastaen lievästi reheviä tai reheviä oloja. Sinileviä oli heinä- ja elokuun näytteissä kohtalaisen paljon, vaikkei pintakukintoja kesän vaihtelevassa säässä enää muodostunut. Ne olivat lähes yksinomaan Dolichospermum-suvun lajeja, jotka pystyvät sitomaan ilmakehästä typpeä ja voivat muodostaa kukintoja suotuisissa oloissa. Etenkin alkukesällä järvessä esiintyi runsaasti pieniä, siimallisia uintikykyisiä lajeja, kuten kulta- ja nieluleviä. Uintikykyiset lajit voivat hyödyntää myös alusvesikerroksen ravinnevaroja. Erittäin rehevistä oloista kertovat siimalliset lajit puuttuivat kuitenkin lähes kokonaan. Samoin rehevien järvien piileviä oli hyvin vähän. Vähä-Tiilijärvi on hyvin suojainen, joten järven kerrostuessa painavat ja uintikyvyttömät piilevät vajoavat pois valoisasta kerroksesta.
Syyskuun lopussa runsastui Gonyostomum semen -limalevä, joka on tavallinen keskiravinteisissa järvissä loppukesällä ja syksyllä. Levä ei ole myrkyllinen, mutta voi runsaana esiintyessään tuntua uimarin iholla liukkaalta. Levä sisältää runsaasti klorofylliä, joten se voi olla yksi syy järvellä havaittuihin hyvinkin korkeisiin klorofyllipitoisuuksiin.
Eläinplanktontutkimuksen mukaan Vähä-Tiilijärven eläinplankton oli erittäin pienikokoista, joten sen kyky pitää leviä kurissa oli heikko. Runsaimmillaan eläinplankton oli alkukesällä, jolloin hyvälaatuista ravintoa oli hyvin tarjolla. Heinäkuussa määrät romahtivat, mutta nousivat hieman jälleen elokuussa. Eniten oli pieniä rataseläimiä ja kyklooppihankajalkaisäyriäisiä, jotka ovat heikkoja levien laiduntajia. Rataseläimet kierrättävät tehokkaasti ravinteita levien käyttöön ja näin ylläpitävät järven rehevyyttä. Vesikirput olisivat tehokkaimpia levien laiduntajia, mutta ne olivat Vähä-Tiilijärvellä erittäin pienikokoisia.
Särki ja ahven lisääntyvät hyvin
Koekalastustulosten mukaan kalasto oli suhteellisen hyvin
tasapainossa, joskin etenkin kappalemäärät olivat hieman koholla. Lukumääräsaaliista
65 % oli särkeä ja 34 % ahventa. Saaliin painosta särkeä oli vajaa puolet ja
ahvenia viidennes. Saaliissa oli myös haukia, joiden paino oli vajaa 30 %
kokonaissaaliista. Pituusmittausten perusteella sekä särki että ahven
lisääntyvät hyvin. Nuoret kokoluokat olivat runsaimpia, mutta myös
petokalakokoisia ahvenia esiintyi. Petokalojen osuus olikin varsin hyvä, joten
niillä on edellytyksiä pitää särkikalakantaa kurissa.
Vuonna 2002 tehtyyn koekalastukseen verrattuna hauen ja pienten särkien määrä
oli lisääntynyt. Suuret ahvenen poikasten ja särkien ikäluokat voivat syödä
järvestä runsaasti eläinplanktonia, mikä altistaa leväkukinnoille. Näin
näyttäisi tapahtuvan, koska eläinplankton oli pienikokoista ja levämäärä
suhteessa järven ravinnepitoisuuksiin varsin korkea. Tähän voitaisiin vaikuttaa
pyytämällä pientä kalaa esimerkiksi tiheäsilmäisillä katiskoilla ja huolehtimalla,
että petokalojen osuus pysyy hyvänä.
Alustavien pohjaeläintulosten mukaan ravintoverkkoon näyttäisi kuuluvan myös sulkasääsken toukka, joka syö myös eläinplanktonia. Sen roolia on myös selvitettävä.
Kasviplanktonnäytteet laski ja raportoi Tmi Zwerver, eläinplanktonnäytteet Helsingin yliopisto ja koekalastuksen Jomiset Oy.
Kuva: Vähä-Tiilijärven pienet vesikirput eivät kykene tarpeeksi laiduntamaan levää (kuva Kirsi Kuoppamäki HY)
Lisätiedot:
Mirva Ketola
vesistöasiantuntija
etunimi.sukunimi@vesijarvi.fi
044 9735137
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
