Kirjoittaja Sauli Havas oli Arkkitehtitoimisto
Rosberg Ikävalkon toimitusjohtaja ja pääosakas
vuoteen 2019 asti. Jäätyään eläkkeelle hän
työskentelee toimistossa edelleen osa-aikaisena.
Sisä-Suomen suuret kaupungit Tampere, Hämeenlinna, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Mikkeli ja Lap-peenranta ovat kaikki rakentuneet vesistöjen äärelle. Vesistöyhteys on ollut niiden syntymisen ja kasvun edellytys. Liikkumismuodot ja elinkeinorakenne ja niiden myötä kaupungin ja järven suhde on vuosikymmenten aikana muuttunut, mutta sen merkitys ei ole pienentynyt.
Vesijärven satama rautalaivoineen ja kahviloineen on lahtelaisten olohuone ja Jalkarannan, Enonsaaren ja Mukkulan rajaama vesialue kaupungin sylissä on lahtelaisten oma ”vesipuisto”. Alue on mittakaavaltaan juuri oikean kokoinen. Se on selkeästi rajautuva ja kuitenkin riittävän suuri kaikille veteen ja jäähän eri vuodenaikoina liittyville aktiviteeteille. Lahtelaiset ovatkin hyvin ottaneet alueen omakseen. Kevätauringon paistaessa jäällä kulkee enemmän väkeä kuin Mannerheimintiellä Helsingissä ja kaikki mahdolliset liikkumismuodot ovat käytössä riippuliiti-mistä retkiluistimiin.
Vesialue ja sen luonteva kytkeytyminen muuhun kaupunkirakenteeseen on Lahdelle merkittävä valttikortti pääkaupunkiseutua kehystävien alueiden vetovoimaisuutta ajatellen. Kaupunki-suunnittelun kannalta Vesijärvi on haaste ja mahdollisuus yhtä aikaa ja uskon, että Lahdessa se on hyvin tiedostettu. Kun 1967 12-vuotiaana muutin Lahteen en juurikaan mieltänyt asuvani rantakaupungissa. Jalkarannan vanhan jätevedenpuhdistamon kohdalla järvi vähän pilkahti, mutta muuten yhteys keskustasta rantaan oli suljettu. Kun vertaa tilannetta tähän päivään voi antaa kaupungin päättäjille ja kaupunkisuunnittelusta vastanneille virkamiehille ison kiitoksen.
Rantaviiva on rajallinen luonnonvara ja siksi sen käyttö on suunniteltava huolella. Ne osat, mitkä päätetään rakentaa on hyödynnettävä tehokkaasti ja ne osat, mitkä päätetään suojella on suojeltava tehokkaasti. Ainakin Niemen alueen kohdalla, Mukkulassa ja myös Hollolan puolella on vielä kehittämispotentiaalia. Myös yksityisiä maita pitäisi ottaa tarkasteluun. Luonnon mo-nimuotoisuus on turvattava ja rantarakentamisen vaikutus maisemaan hallittava, mutta hyvällä suunnittelulla ne eivät ole ristiriidassa tehokkaan rakentamisen kanssa. Mitä enemmän ihmisiä veden äärellä asuu, sitä tärkeämmäksi sen suojelu koetaan. Vesijärven veden laatu on suuresti riippuvainen sen valuma-alueen maankäytöstä ja mm. hulevesien käsittelystä. Parhaimmillaan asemakaavoitus hyödyntää vesi- ja ranta-alueen mahdollisuudet virkistykseen ja asumiseen ja on samalla järven suojelua.
