Vesijärven talviniiton vaikutuksia on seurattiin linjakartoituksin yhdeksässä kohteessa vuosina 2016-19.
Talviniitot Vesijärvellä aloitettiin laajemmassa mitassa vuonna 2016, jolloin aloitettiin myös vaikutusten seuranta erillisillä, ruovikkoon perustetuilla linjoilla. Vasta valmistunut raportti kokoaa vuosina 2016-2019 tehtyjen ruovikkokartoitusten tulokset. Tällä aikajänteellä talviniitoilla havaittiin olevan vaikutuksia ruovikoiden tiheyteen sekä ruokojen pituuteen ja paksuuteen. Vaikutukset eivät kuitenkaan olleet kaikilla seurantapaikoilla samankaltaisia. Mittauksia tehtiin Laitialan uimarannalla, Lahdenpohjan pohjoisrannalla, Vehkosaaren itärannalla, Korpilahdessa, Pirttisaaren itärannan ruovikossa, Suivan venesatamassa, Pirppulassa, Vähäselän pohjoisrannalla sekä Häyhtön saaren etelärannalla.
Talviniiton vaikutukset näyttäisivät olevan suurimmat harvalla reuna-alueella tai ylipäänsä harvemmissa ruovikoissa. Tiheissä ruovikoissa vaikutukset voivat olla ainakin alkuun harventavia, tai muutaman vuoden aikajänteellä jopa kasvua lisääviä. Niittojen tavoitteena on usein ruovikon pienentäminen. Kesäniitto on selvästi talviniittoa taannuttavampaa, mutta säännöllisesti toistuvilla talviniitoillakin voi olla taannuttava vaikutus. Niissä ruovikoissa, joiden kasvua ei haluta taannuttaa esimerkiksi linnuston vuoksi, eri osissa vuorovuosina tai harvemminkin tehtävät talviniitot ovat luultavasti hellävaraisin keino ajoittain puhdistaa ruovikkoa vanhasta ruokomassasta ja hidastaa ruovikon maatumiskehitystä. Talviniitolle täytyykin löytää kullekin paikalle sopiva niittofrekvenssi, jotta niitolle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.
Yhteenvetoa eri kohteiden tuloksista
Ensimmäisen vuoden talviniiton jälkeen korsien tiheys laski lähes kaikilla vesialueella sijaitsevilla ruovikoilla. Tätä selittää se, ettei joukossa enää ollut ylivuotista ruokoa, vaan pelkästään edelliskesän kasvua. Talviniittoa seuraavana kesänä kasvu on saattanut kuitenkin parantua ja kompensoida vanhojen ruokojen osuutta. Esimerkiksi Laitialan uimarannalla talviniitto ei lainkaan laskenut korsien tiheyttä.
Muillakin kohteilla tiheys vaikutti palaavan ennalleen jo toisena vuotena talviniiton jälkeen, jos niittoa ei toistettu. Näin kävi esimerkiksi Häyhtössä. Pirppulassa tiheys palautui, kun niittoa ei toistettu, mutta uudelleen niitetyillä ruuduilla tiheydet laskivat edelleen. Vehkosaaressa tiheys palasi ennalleen niittämättömän vuoden jälkeen, mutta kun niitto sen jälkeen toistettiin, tiheys laski ensimmäistä niittokertaa enemmän. Vähäselällä tiheys laski eniten ensimmäisen vuoden jälkeen. Tiheys kasvoi toisen niittovuoden jälkeen, mutta jäi vielä jälkeen alkuperäisestä tasosta. Sen sijaan Suivassa tiheys palautui ennalleen toisena niittovuonna siitäkin huolimatta, että niitto toistettiin. Suojaisemmassa saarekkeessa tiheys nousi jopa alkuperäistä korkeammaksi, eli ruovikon kasvu selvästi parantui.
Talviniiton vaikutukset ruokojen keskikokoon vaihtelivat myös kohteittain. Laitialan uimarannalla ruokojen koko pieneni yhden vuoden talviniiton jälkeen, vaikka niitto ei vaikuttanut ruovikon tiheyteen. Sen sijaan Suivan venesatamassa, jossa tiheys aleni vain ensimmäisen talviniiton jälkeen, ruokojen korkeudessa tai paksuudessa ei tapahtunut muutoksia. Myöskään Häyhtössä, jossa yhden vuoden talviniitto laski tiheyksiä, se ei alentanut ruokojen pituutta tai paksuutta, pikemminkin päinvastoin. Myös Vehkosaaressa talviniitolla oli ruovikon pituuteen ennemminkin positiivinen vaikutus, mutta ruo’ot olivat hieman aiempaa ohuempia. Pirppulassa ruokojen pituudet ja paksuudet alenivat hieman niiton jälkeen, mutta palautuivat seuraavana vuonna. Myös Pirttisaaressa ruovikon tiheydessä ja korsien pituudessa oli niiton jälkeen jonkin verran laskua, mutta myös luontaista vaihtelua. Vähäselällä ruokojen pituus ja paksuus laski etenkin ensimmäisen vuoden jälkeen. Toisen talviniiton jälkeen ruo’ot kasvoivat jälleen suuremmiksi, mutta jäivät vielä alkuperäisestä tasosta.
Seurannassa oli myös alueita, joita ei pystytty niittämään lainkaan alueen maatuneisuuden vuoksi. Lahdenpojan maatuneella alueella kasvavan sankan ruovikon korkeus ja korsien paksuus eivät juuri muuttuneet seurantajakson aikana. Viimeisenä seurantavuonna korret olivat kuitenkin useimmilla ruuduilla hieman aiempaa ohuempia, mikä saattoi kertoa ruovikon hitaasta heikkenemisestä. Tiheydet eivät juuri muuttuneet, paitsi viimeisenä vuonna, jolloin lumi laotti suuren osan korsista. Samankaltainen kehitys havaittiin Pirppulan seurantalinjan maatuneella, niittämättömällä osalla. Sankoissa, osin maatuneissa ruovikoissa runsaat lumitalvet voivat ajoittain laottaa ruokoa ja aiheuttaa ruovikkoon paikallisia tiheyseroja. Tällä voi olla vaikutuksia ruovikon tulevaan kasvuun sekä maatumiseen. Usein lumen paksuus kasvoi selvästi jäältä maatuneelle alueelle siirryttäessä, eli tuuli kasasi lunta kohti rantaa pois jääalueelta.
Talviniiton vaikutuksia on Vesijärvellä seurattu useammassa eri hankkeessa, viimeisimpänä osana kansainvälistä Leader-yhteistyöhanketta HolaLake. Kartoituksia oli tarkoitus jatkaa talvella 2020 osana Tehostamisohjelmasta rahoitettua Vesienhoidon toimenpiteet Lahden seudulla 2019-2020 -hanketta. Jäätilanne Vesijärvellä oli kuitenkin poikkeuksellisen leudon talven vuoksi niin huono, ettei ruovikoihin voitu jään päältä mennä, eikä talviniittoja toteuttaa. Hanketyönä koottiin tämä raportti.
Lue raportti Talviniiton vaikutuksista ruovikoiden vahvuuteen Vesijärvellä.
