Kirjoittaja Esa Lammi on biologi, joka on
tutkinut Vesijärven linnustoa 1970-luvun
loppupuolelta lähtien.
Monet Vesijärvellä liikkuneet ovat viime vuosina panneet merkille merimetsojen kotiutumisen järvelle. Vielä vuosituhannen vaihteessa merimetso oli Vesijärven vähälukuinen vierailija. Merimetsoja tavattiin pieniä määriä keväisin ja syksyisin, kun Jäämerellä pesivät linnut pysähtyivät järvelle muuttomatkallaan.
Merimetsoja elää myös Keski-Euroopassa ja Itämerellä. 1800-luvun puolella niitä pesi Suomenkin rannikolla, mutta kanta hävisi ilmeisesti vainon seurauksena – merimetsoja pidettiin pahoina kalarosvoina. Itämeren kanta vahvistui vainon vähettyä 1900-luvun jälkipuolella. Suomen pesimälinnustoon laji palasi yli sadan vuoden tauon jälkeen vuonna 1996. Merimetso ei siis ole vieraslaji, vaikka niin joskus väitetäänkin. Ensipesintöjen jälkeen merialueen kanta on kasvanut nopeasti. Sisävesillä merimetso ei toistaiseksi ole onnistuneesti pesinyt.
Keväällä nuoria merimetsoja
Vesijärvellä merimetso alkoi yleistyä vuoden 2005 paikkeilla. Viime vuosina järvellä on oleskellut keväisin viitisenkymmentä ja syksyisin enimmillään viisisataa merimetsoa. Yhtä suuria määriä ei tavata Suomen muilla järvillä. Keväisin lähes kaikki Vesijärven merimetsot ovat nuoria lintuja. Laji pesii ensi kerran yleensä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä. Sitä ennen merimetsot elävät hyvien kalavesien äärellä. Pesimäikäiset merimetsot on tunnistettavissa höyhenpuvun yksityiskohdista. Pesimäikään varttuneita merimetsoja näkyy Vesijärvellä keväisin vain muutamia. Ainoa pesintäyritys on vuodelta 2018, jolloin neljä merimetsoparia asettui samalle saarelle. Yritys päättyi epäonnisesti munien hävittyä pesistä.
Syksyiset linnut rannikolta?
Merimetsoja alkaa kerääntyä Vesijärvelle juhannuksen jälkeen. Lintujen määrä on suurimmillaan alkusyksyllä. Myöhäisimmät yksilöt viivyttelevät järvellä jäidentuloon asti. Kesällä järvelle kokoontuvat merimetsot lienevät etelärannikon kantaa. Laji pesii merenrannikolla suurina yhdyskuntina, jotka autioituvat heti kun poikaset oppivat lentämään. Sen jälkeen merimetsot siirtyvät muualle, osa sisämaan suurille järville. Muuttomatka etelään talvehtimisalueille alkaa vasta myöhemmin.
Kajaanselkä kokoontumispaikkana
Vesijärvelle merimetsoja houkuttelevat epäilemättä hyvät pikkukala-apajat. Merimetsot viihtyvät parhaiten järven suurimmalla selkävedellä, Kajaanselällä, jossa niitä näkee syksyisin pikkusaarten rantakivillä kymmenien yksilöiden parvina. Merimetsot kalastelevat selkävesillä. Ruokailulennot voivat olla pitkiä. Monet yksilöt käyvät ruokailemassa Enonselällä, jonne ne lentävät aamulla palatakseen iltapuolella takaisin Kajaanselällä oleville yöpymispaikoilleen. Viidentoista kilometrin lentomatka voi tuntua pitkältä, mutta merimetso vahvana lentäjänä taittaa matkan varttitunnissa. Kalaan kannattaa mennä kauaksi, jos helppo saalis on tiedossa!
Ravintona pikkukalaa
Sukeltamalla ravintonsa etsivä merimetso ei valikoi saalistaan. Ravinnoksi tulee sitä kalaa, mitä on eniten tarjolla. Vesijärven merimetson saaliit ovat sen nokan pituisia (6 cm) tai hieman sitä pitempiä sinttejä, yleensä luultavasti kuoreita, särkiä tai salakoita – samoja kaloja, joita järven hoitokalastuksella on pyritty vähentämään. Pikkukalaa riittää Vesijärvellä, joten järvellä liikkuvien kalastajien ei tarvitse olla huolissaan merimetson vaikutuksesta kalastoon. Merimetso on muutenkin harmiton. Merimetsot kyllä tahrivat ulosteillaan rantakiviä ja puita, mutta ne ovat ihmistä kohtaan arkoja, eivätkä vieraile mökkirannoilla, venelaitureilla tai muilla rakennetuilla paikoilla.
