Vedenkorkeuden muutoshankkeisiin sisältyy lähes aina enemmän ristiriitaisia intressejä kuin ehkä mihinkään muuhun vesienhoitohankkeeseen. Käytännössä joka kerta, kun vedenkorkeuksiin kajotaan, jotkut saavat enemmän hyötyjä kuin toiset, ja valitettavasti useimmiten joillekin aiheutuu myös haittoja. Näin on asia myös Salajärven ja Ruuhijärven vedenkorkeuden nostosuunnitelmien kohdalla: samalla, kun toiset iloitsevat toistasataa vuotta odotetun hankkeen mahdollisesta käynnistymisestä, toiset kokevat joutuvansa hankkeen toteutuessa haittojen kärsijöiksi.
Salajärven ja Ruuhijärven suunniteltu vedenkorkeuden nosto on nähtävä historiallisessa kehyksessä: Järvien pintaa säätelevää Immilänjoen kynnystä laskettiin 1800-luvulla metrillä, mikä johti järvissä vedenpinnan laskun lisäksi myös varsin huomattavaan pinnankorkeuden vaihteluun vuodenaikojen ja vuosien välillä. Immilänjoen kynnyksen madaltaminen on muuttanut aikanaan merkittävästi Nastolan järvi- ja jokiketjun tilaa, eivätkä sen enempää Sala- ja Ruuhijärvi kuin Immilänjokikaan ole veden määränsä puolesta luonnollisessa tilassa. Aliveden ja tulvahuippujen ero on ollut täkäläisittäin huomattavan suuri, jopa yli 120 cm. Keskimääräisen tulvakorkeuden ja alimman vedenpinnan tasoerokin on ollut 65 cm. Järvien käyttäjät ovat kokeneet tilanteen ongelmalliseksi ja ovat kääntyneet asiassa mm. Vesijärvisäätiön puoleen. Myös entisessä Nastolan valtuustosalissa ja Pajulahdessa pidetyt yleisötilaisuudet ovat vahvistaneet näkemystä laajasta tyytymättömyydestä nykytilanteeseen. Samalla on toki selvinnyt, ettei tässäkään tapauksessa yhtä näkemystä yhteisestä hyvästä ole, vaan tilanne näyttäytyy Immilänjoella erilaiselta kuin yläpuolella olevien järvien rannoilla.
Nyt esillä olleissa alustavissa suunnitelmissa kynnys on aikomus palauttaa noin 30 cm nykyistä korkeammalle, mikä siis nostaisi Salajärven ja Ruuhijärven keskimääräistä veden pintaa saman verran. Samalla vedenpinnan keskimääräinen vaihteluväli pienenisi 34 cm:iin ja alimmat vedenkorkeudet nousisivat jopa yli puoli metriä.
Suunnittelun tavoitteena on minimoida haitta Immilänjoella
Immilänjoen yläosaan tuleva rakenne olisi, lopullisista suunnitelmista riippuen, n. 30 cm korkea joen pohjaan rakennettava kynnys. Vaikka kynnys ei olisi korkea, joen alivirtaama (= kuivan kauden pienin virtaama) pienenisi. Muutos saattaisi olla joissakin vesitilanteissa melko huomattavakin. Työnsä kesällä aloittaneelle suunnittelijalle onkin annettu tehtäväksi minimoida Immilänjoelle ja sen käytölle aiheutuva haitta. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi joen alajuoksulle rakennettavaa toista pohjakynnystä, joka pitäisi joen veden tietyllä korkeudella, vaikka virtaama vähenisikin.
Tavoiteltu järvien vedenkorkeuden noston taso sekä toivottava pinnan taso Immilänjoessa määräytyvät tarkemmin vasta hiljattain käynnistyneessä suunnitteluprosessissa. Vesijärvisäätiön verkkosivuilla www.vesijarvi.fi on avattu kysely, jonka tulokset ovat suunnittelijan työn tukena. Suunnitelman on määrä valmistua maaliskuussa 2021. Lopullisesti hankkeen toteutumisesta päättää Etelä-Suomen aluehallintovirasto.
Säätiö tukee hankerahoituksella selvitystä, jossa nostohankkeen reunaehdot tutkitaan ja vaikutukset selvitetään niin, että asia on vietävissä aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Hakemuksen aluehallintovirastolle tulevat jättämään ja mahdollisesta toteutuksesta ja sen kustannuksista tulevat vastaamaan paikalliset hyödynsaajat.
Kuva: Syksyinen Ruuhijärven ranta.
Lisätiedot:
Heikki Mäkinen
ohjelmajohtaja
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
040 5148513
heikki.makinen@vesijarvi.fi
