Vääksyn ankeriasarkkuun on tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä uinut kaikkiaan 1985 ankeriasta, jotka kaikki ovat olleet vaellusvärityksessä olevia naaraita.
Kalojen keskipaino on ollut lähes 1,5 kg ja suurimmat ovat painaneet yli 3 kg. Suurin osa kaloista on saatu touko-kesäkuussa, paitsi vuonna 2017, kun kevätvirtaamat olivat pienet ja vaeltavia ankeriaita saatiin vielä lokakuussa. Vääksynjoen ankeriasarkku otetiin käyttöön vuonna 2014. Osa ankeriaista käyttää reittinään Vääksyn kanavaa ja ohittaa siten arkkupyydyksen.
Merkinnöillä selvitetään vaellusreittiä
Kaikki kalat merkitään (T-ankkurimerkki tai Carlin) ja kuljetetaan mereen Kymijoen suulle Ahvenkoskenlahdelle. Palautustietoja vuosina 2014–2018 merkityistä kaloista on saatu tähän mennessä yhteensä 47, joista yli puolet Suomen aluevesiltä. Muualta Itämeren piiristä palautuksia on tullut neljä Virosta, kaksi Puolasta, viisi Saksasta, kolme Tanskasta ja neljä Ruotsista. Suomesta palautukset ovat kaikki alle 20 km vapautuspaikasta itään.
Läntiseltä Suomenlahdelta tai Saaristomereltä ei ole saatu ainuttakaan kalaa, mikä voi olla osoitus pyynnin vähäisyydestä tai kalojen vaellusreitin kiertämisestä Suomenlahden pohjukan kautta tai suoraan Suomenlahden yli Viron rannikolle. Kaikkiaan palautustieto on saatu 3,5 % merkityistä kaloista. Syys-lokakuussa merkityistä 175 kalasta on saatu kuitenkin vain yksi merkkipalautus (0,6 %), mutta keskikesällä merkityistä 63 kalasta joka kahdeksas tuli pyydetyksi (12,7 %). Keväällä merkityistä 1104 kalasta 3,4 % päätyi saaliiksi jossain päin Itämerta.
Nopein vaeltaja on edennyt 14 km vuorokaudessa
Keskimäärin kalat olivat uineet 134 vrk ennen saaliiksi joutumista. Pisimmälle Saksaan ja Tanskaan vaeltaneet kalat olivat taivaltaneet tuon 1000–1200 km matkan keskimäärin 270 vuorokaudessa. Nopein kala (14 km/vrk) oli saavuttanut Tanskan salmet vuoden 2016 elokuun lopun vapautuksesta 84 vuorokaudessa. Pisimmän matkan tehnyt ankerias oli joukon hitain (1,7 km/vrk) ja se pyydettiin Tanskan salmien jälkeen 2 vuotta ja 37 vuorokautta merkinnän jälkeen.
Tähän mennessä palautettujen merkkien aineiston perusteella näyttää selvältä, että Vesijärveen istutetut ja mereen vaellusvaiheessa siirretyt ankeriaat osaavat Itämeressä jatkaa vaellusta kohti kutualuetta. Aiemmin Ruotsissa tehdyt merkintäkokeet satelliittimerkeillä ja kelluvilla datamerkeillä ovat antaneet saman tuloksen. Istukkaiden ja luonnonankeriaiden välillä ei ole havaittu eroa vaelluskäyttäytymisessä.
Seurantaa myös ultraäänilähettimillä
Merkkipalautusten määrä on laskenut ja siihen vaikuttanee ankeriaanpyynnin vähentyminen koko 2010-luvun. Vuosilta 2017 ja 2018 merkityistä kaloista palautuksia on saatu vasta 1,5 %. Ruotsin rannikolla pyynti on kalastusrajoitusten takia vähentynyt jopa 80–90 %. Talvella 2018–2019 ankerias oli ensimäistä kertaa rauhoitettu kaupalliselta pyynniltä Euroopan unionin merialueilla, myös Itämeressä. Tämä on mahdollisesti vähentänyt merkkipalautuksia varsinkin eteläiseltä Itämereltä Puolan, Saksan ja Tanskan rannikolta. Pohjoisempana ei ankeriaan pyyntiä talvikuukausina muutenkaan harjoiteta.
Merkkipalautus on työlästä varsinkin ulkomaisille kalastajille. Kaikki kansainväliset palautukset ovatkin tulleet kalatalousviranomaisten tai tutkijakollegoiden välityksellä ja avustuksella.
Tänä vuonna osa ankeriaista on varustettu ulkoisen kalamerkin lisäksi ultraäänilähettimillä. Osapuilleen sormipariston kokoinen lähetin sujautettiin kirurgisesti 92 keväällä pyydetyn ankeriaan ruumiinonteloon. Laite lähettää 49 kH taajuisen yksilöivän ultraäänen noin minuutin välein. Vastaanottimia on sijoitettuna Tanskan rannikolle siten, että kuunteluasemat kattavat koko Tanskan salmien alueen. Uuden merkintätavan tavoitteena on saada lisää merkintätuloksia.
Aiempien vuosien perusteella suurin ryntäys salmien ohi on odotettavissa vuoden vaihteen jälkeen ja ensi keväänä. Ensimmäinen äänihavainto saatiin kuitenkin jo elokuun lopulla ja toinen lokakuussa. Lisäksi marraskuussa kaksi merkittyä kalaa oli saatu saaliiksi rysäpyynnissä, toinen Vähä Beltissä ja toinen Iso Beltissä. Marraskuussa saatiin myös yksi kala poikkeusluvalla tehtävässä näytteenottokalastuksessa Kotkan vesialueella. Ainakin tällä kalalla lähettimen laiton takia tehty haava oli parantunut täydellisesti, vaikkakin kyseinen yksilö oli jäänyt elelemään vapautusalueen läheisyyteen.
Taustaa
Vesijärven kalastusalue rakennutti vaellusankeriaiden kiinniottolaiteen (ankeriasarkku) Vääksynjoen säännöstelypadon yhteyteen toukokuussa 2014. Laitteen rakentamisen tavoitteena oli saada kiinni virran mukana uivat vaellusankeriaat ennen niiden joutumista Kymijoen voimalaitosten turbiineihin ja siirtää ne voimalaitosten alapuolelle, mistä ne voivat omin voimin jatkaa kutuvaellustaan kohti Sargassomerta. Luonnonvarakeskus on toteuttanut pyynnin ja kalojen siirron, mihin se on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Pohjois-Savon Ely-keskukselta.
Lue lisää Vesijärven ankeriaasta
Graafit Jouni Tulonen, valokuvat Riku Helisevä, LUKE
Lisätiedot:
Jouni Tulonen
jouni.tulonen@luke.fi
Luonnonvarakeskus
