Erityisesti pienet särjet söivät Daphnia-vesikirppuja, jotka ovat tehokkaita levän laiduntajia ja auttaisivat pitämään veden kirkkaana.
Vähä-Tiilijärven ravintoverkkotutkimukset jatkuivat kesällä 2020. Vähä-Tiilijärven kasviplanktonnäytteissä levämäärät olivat hieman viime vuotta alhaisempia, mutta edelleen kohtalaisen korkeita kuvaten lievästi reheviä oloja. Yhteisö oli kuitenkin monimuotoinen ja joukossa oli myös karumpia vesiä suosivia lajeja. Haitallisten sinilevien osuus oli tänä vuonna selvästi viime vuotta alhaisempi. Tänä kesänä sääolosuhteet eivät suosineet sinilevien kukintojen muodostumista ja sinilevähavainnot olivat valtakunnallisestikin keskimääräistä vähäisempiä. Tärkeimmät leväryhmät olivat kulta-, nielu- ja panssarisiimalevät. Heinäkuun alun näytteessä esiintyi kohtalaisen runsaasti limalevää, mutta limalevä ei runsastunut syksyllä samaan tapaan kuin viime vuonna. Vähä-Tiilijärven näytteissä esiintyi molempina vuosina vain vähän raskaita piileviä, joiden on pienellä, suojaisella järvellä vaikeaa pysytellä valoisassa vesikerroksessa vajoamatta pohjaan. Sen sijaan molempina vuosina esiintyi runsaasti siimallisia, uintikykyisiä lajeja, jotka voivat hyödyntää Vähä-Tiilijärven kerrostuessa ravinnerikkaampaa alusvettä. Keväällä järvessä oli runsaasti kultaleviä, jotka aiheuttivat järvellä havaittua kalamaista hajua.
Eläinplankton oli myös tänä kesänä erittäin pienikokoista. Tämä kertoo siitä, että niitä syövät kalat ovat edelleen hyvin runsaita, sillä ne syövät helpoiten pois kaikkien suurikokoisimmat, näkyvimmät yksilöt. Erityisesti hitaasti liikkuvat vesikirput ovat niille helppoa saalista. Vesikirput kuitenkin olisivat tehokkaimpia levien laiduntajia, joten niitä tarvitaan pitämään vesi kirkkaana ja levämäärät alhaisina. Vesikirppujen osuus eläinplanktonista oli pieni. Tärkein ja tehokkain levien laiduntaja on Daphnia-vesikirppu. Nekin olivat Vähä-Tiilijärvellä erittäin pienikokoisia. Runsaimpia olivat kyklooppihankajalkaiset, jotka ovat nopealiikkeisiä, ja pystyvät siten välttämään kalojen saalistusta. Runsaita olivat myös rataseläimet, jotka ovat kaloille liian pienikokoista saalista. Hankajalkaiset ja rataseläimet pääsevät runsastumaan, kun ravintokilpailu vesikirppujen kanssa vähenee vesikirppujen tullessa syödyiksi. Tällainen hankajalkaisista ja rataseläimistä koostuvat yhteisö ei pysty pitämään laidunnuksella levämääriä kurissa, vaan sen sijaan kierrättää ravinteita nopeasti levien käyttöön. Vähä-Tiilijärven eläinplanktonnäytteissä havaittiin myös mikromuovia, mikä on kasvava ympäristöongelma. Siihen jokainen meistä voi vaikuttaa huolehtimalla roskat pois ympäristöstä.
Mitä kalat söivät?
Kesällä tutkittiin myös kalojen ravinnonkäyttöä pyytämällä kaloja kolmena eri ajankohtana. Havaittiin, että heinä- ja elokuussa pienet särjet olivat syöneet nimenomaan Daphnia-vesikirppuja. Myös pienet ahvenet söivät eläinplanktonia, mutta monipuolisemmin. Suuret särjet söivät pohjalta kasvimateriaalia sekä pohjaeläimiä. Myös suuret ahvenet söivät pohjaeläimiä sekä toisia kaloja. Kesäkuussa on normaalisti eläinplankton-maksimi, jolloin niiden määrä on suurimmillaan. Tänä vuonna tuollaista maksimia ei havaittu, vaan kesäkuussa eläinplanktonia oli vähän. Tuolloin pienet särjet olivat syöneet eläinplanktonravinnon vähyyden vuoksi lähinnä siitepölyä ja kasviravintoa ja pienet ahvenet surviaissääsken toukkia.
Tänä keväänä aloitetusta hoitokalastussaaliista kerättiin kaloja särjen kasvututkimusta varten. Särjen kasvu osoittautui hitaaksi, mikä viittaa ylitiheään kantaan. Särki oli kymmenvuotiaana keskimäärin 15,6 cm. Yksilökohtainen vaihtelu kasvunopeudessa oli kuitenkin suurta.
Tulokset vahvistavat käsitystä hoitokalastuksen tarpeellisuudesta Vähä-Tiilijärvellä. Hoitokalastus aloitettiin tänä keväänä ja kalaa poistettiin noin 170 kg, mutta se ei vielä näy eläinplanktonissa. Kesällä järvessä havaittiin varsin suuria pienten kalojen parvia, joiden pyynti on haastavampaa. Tulosten perusteella hoitokalastusta kannattaa kohdistaa nimenmaan särkeen. Hoitokalastus on pitkäjänteistä työtä, ja vasta useamman vuoden pyyntiponnistus alkaa näkyä kalatiheydessä. Kun hoitokalastusta on jatkettu 3 vuotta, on syytä tehdä uudet tutkimukset tilanteen tarkistamiseksi ja jatkosuunnitelmien laatimiseksi.
Viime vuoden tapaan kasviplanktonnäytteet laski ja raportoi Päivi Hakanen (Tmi Zwerver) ja eläinplanktonnäytteet Kirsi Kuoppamäki (Helsingin yliopisto). Kalojen ravinnonkäyttötutkimuksesta ja särjen kasvututkimuksesta vastasi Tommi Malinen (Helsingin yliopisto).
Ravintoverkon merkitys järven tilalle
Järvivedessä esiintyvät mikroskooppiset levät eli kasviplankton, ovat järven tärkeitä perustuottajia, jotka yhteyttämisen kautta siirtävät auringon energian ravinnoksi eläinplanktonille. Eläinplankton käyttää ravinnokseen kasviplanktonia ja on itse tärkeää ravintoa kaloille. Kaikki kalat syövät eläinplanktonia poikasvaiheessa. Jotkut kalalajit käyttävät eläinplanktonia ravintonaan läpi elämän. Jos kaloja on paljon, voi niiden saalistus vaikuttaa eläinplanktoniin, koska suurimmat, tehokkaat levien laiduntajat tulevat syödyiksi ensin. Nämä muutokset ravintoverkossa voivat lisätä järven levämääriä.
Valokuva: Kalojen ravintotutkimuksen kalat 10.6.2020. Kuva Mika Vinni.
- Vähä-Tiilijärven eläinplanktontutkimus 2019-2020
- Vähä-Tiilijärven särjen kasvu sekä särjen ja ahvenen ravinto kesällä 2020
- Vähä-Tiilijärvi 2020 Kasviplankton – lajisto ja biomassat
Lisätiedot
Mirva Ketola
044 9735137
mirva.ketola@vesijarvi.fi
vesistöasiantuntija
Vesijärvisäätiö
