Vähä-Tiilijärven tila on uusien selvitysten mukaan lähinnä tyydyttävä. Hoitotoimiksi suositellaan viime keväänä aloitetun hoitokalastuksen jatkamista ja mahdollisesti järven pohjasedimenttiin kohdistuvia sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimia.
Vähä-Tiilijärven ongelmana on useamman vuosikymmenen kuluessa tapahtunut rehevöityminen, mikä ilmenee ajoittaisina virkistyskäyttöä haittaavina sinileväkukintoina. Rehevöitymisen taustalla on todennäköisesti pitkään jatkunut, hieman liian suuri ulkoinen kuormitus. Toisaalta järven pitkä viipymä, eli veden vaihtumisaika järvessä, on edesauttanut ravinteiden kertymistä järven pohjalle. Nykyinen ulkoinen kuormitus, eli järveen sen ulkopuolelta esimerkiksi pintavalumana kulkeutuva ravinnemäärä, on ainakin laskennallisesti sallittavalla tasolla. Ulkoisen kuormituksen osalta järven hoidossa keskeistä on, ettei se kasva nykyisestä esimerkiksi hajajätevesien osalta. Tällä hetkellä järven ongelmat johtuvat kuitenkin pohjalle vuosien kuluessa kertyneestä huomattavasta ravinnevarastosta, josta ravinteita vapautuu levien käyttöön ja jää kiertämään ravintoverkossa. Tähän prosessiin eli järven sisäiseen kuormitukseen puuttuminen on ensisijainen keino järven tilan parantamiseksi.
Järven pohja on pehmeä ja eloperäinen. Järven keskeisessä syvänteessä havaitaan kerrostuneisuuskausina kesäisin ja talvisin säännöllisesti hapettomuutta, mikä pienialaisessa syvänteessä on osittain luonnollista, mutta rehevöitymiskehitys on sitä voimistanut. Huono happitilanne edesauttaa ravinteiden vapautumista uudelleen levien käyttöön järven pohjalta.
Seuranta tarpeen ennen lisätoimista päättämistä
Järven ravintoverkko on vinoutunut rehevälle järvelle tyypilliseen suuntaan. Erityisesti pienet särjet ovat runsastuneet. Särkikanta on ylitiheä, jolloin särjet kasvavat hitaasti. Suuret särjet lisäävät sisäistä kuormitusta pohjalla ruokaillessaan. Pienet särjet saalistavat tehokkaasti eläinplanktonia, minkä vuoksi eläinplankton on hyvin pienikokoista eikä pysty säätelemään levämääriä. Ravinteet kiertävät tehokkaasti ravintoverkossa takaisin levien käyttöön, jolloin levämäärä on korkea suhteessa järven ravinteisuuteen.
Hoitotoimeksi Vähä-Tiilijärvelle suositellaan hoitokalastusta, joka järvellä on viime keväänä jo aloitettukin. Jäähdytysveden laskeminen järveen lakkasi lokakuussa 2020. Hoitokalastuksen, sekä jäähdytysveden käytön päättymisen vaikutuksia tulisi seurata ennen järeämpiin toimiin ryhtymistä. Mikäli hoitokalastuksella onnistutaan parantamaan ravintoverkon rakennetta, mutta järven sisäisen kuormituksen todetaan silti aiheuttavan riskin vedenlaatuhaitoille, voidaan harkita pohjan kemiallista käsittelyä tai vaihtoehtoisesti pohjalietteen imuruoppausta. Näistä molemmat edellyttänevät Vähä-Tiilijärven tapauksessa joko vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa aluehallintovirastolta.
Tutustu raporttiin: Vähä-Tiilijärven tila ja hoitosuunnitelma (Mirva Ketola, 2021)
Taustaa
Hollolan Vähä-Tiilijärven hoitosuunnitelma perustuu vuosina 2019-2020 tehtyihin laajoihin selvityksiin veden laadusta ja järven ravintoverkosta. Lisäksi arvioitiin järveen ulkopuolelta tulevaa ravinnekuormitusta ja sen vähennystarvetta, sekä järven pohjasedimentistä vapautuvien ravinteiden vaikutusta järven tilaan.
Tilan selvitys ja nyt valmistunut hoitosuunnitelma on osa ”Vesienhoidon toimenpiteet Lahden seudulla 2019-20” -hanketta. Sitä rahoittivat Hämeen Ely-keskus, Hollolan kunta ja Vesijärvisäätiö. Hanke on osa Vesiensuojelun tehostamisohjelmaa.
Valokuva: Vähä-Tiilijärvi on suosittu virkistysjärvi. Uimarannan vilskettä viime elokuussa.
Lisätiedot:
Mirva Ketola
vesistöasiantuntija
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
mirva.ketola@vesijarvi.fi
044 9735137
