Helteiset säät ovat hellineet lämmöstä nauttivia kesäsuomalaisia. Osalle ihmisistä korkeat lämpötilat ovat tuntuneet raskailta ja ovat saattaneet aiheuttaa terveydellisiä ongelmiakin. Monet järvet, Vesijärvi mukaan lukien, kuuluvat monien ihmisten tavoin pikemminkin lämmöstä kärsivien kuin siitä hyötyvien joukkoon. Runsaahkosti ravinteita sisältävät järvet reagoivat lämpimiin ja tyyniin poutajaksoihin usein sinileväkukinnoin. Vesijärvellä erityisesti järven eteläiset osat Teivaan satamasta Paimelanlahden pohjukkaan ovat alttiita kukkimaan, jos sääolot ovat sinilevän kannalta suotuisat.
Vielä kesäkuun aikana leväpitoisuutta kuvaavat a-klorofylliarvot ovat pysyneet kohtuullisina ja myös sinilevän esiintyminen on ollut melko vähäistä sekä mittausten että näköhavaintojen perusteella. Seurannassa olevilla uimarannoilla Mukkulassa ja Vääksyssä levää on ollut joko hieman tai ei ollenkaan. Tilanne onkin sääoloihin nähden pysynyt jopa yllättävänkin hyvänä, vaikka esimerkiksi Paimelanlahdella levää oli juhannusta edeltävällä viikolla jonkin verran. Sääennusteet eivät juurikaan lupaa järvelle helpotusta, sillä hellejakson ennustetaan jatkuvan, ja ainakin osa pidempiaikaisista ennusteista lupaa lämpöä riittävän lähes koko kesäkaudelle. Jos näin käy, ajoittaisia sinileväkukintoja saattaa esiintyä melko laajoilla alueilla.
Sinileväkukinnaksi kutsuttu ilmiö ei oikeastaan ole levää vaan sinibakteerien massaesiintymä. Sinibakteeri kuuluu luontoon. Sitä on ollut Vesijärvessäkin koko järven olemassaolon ajan ja se myös pysyy siellä jatkossakin. Suurimman osan vuotta sinibakteeri on silmältä piilossa, eikä aiheuta järven virkistyskäytölle ongelmia. Sopivissa lämpimissä, valoisissa ja ravinteikkaissa oloissa bakteerin laajat veden pintaan nousevat esiintymät ovat kuitenkin aina mahdollisia.
Sekä järvessä että sen ympärillä tehdyt vesienhoitotoimet ovat vähentäneet veden ravinnepitoisuuksia, eivätkä muutamien vuosikymmenten takaiset levälautat ole Vesijärvellä enää nykyään todennäköisiä. Esimerkiksi Enonselän pohjasta levien käyttöön vapautuvien ravinteiden määrä on onnistuttu painamaan noin sata vuotta sitten vallinneelle tasolle. Myös pelloilta järveen kulkeutuvien ravinteiden määrä on nyt olennaisesti pienenempi kuin pahimman rehevyyskauden aikana 1960-1980 -luvulla. Enonselän hyvän kehityksen jatkamiseksi veden ravinnepitoisuutta on kuitenkin pystyttävä edelleen vähentämään. Jatkossa tarvitaan uusia toimenpiteitä, joilla voidaan sekä pureutua nykytilanteeseen että varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin. Näitä toimenpiteitä suunnitellaan syksyn 2021 aikana.
