Vesijärven tilan seuranta on ainutlaatuisen kattavaa laaja-alaisen yhteistyön ansiosta. Seurannan avulla on mahdollista ymmärtää monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, joista järven tila lopulta muodostuu:
Vuonna 2021 helmi-, syys- ja joulukuu olivat selvästi tavanomaista kylmempiä, kesä-heinäkuussa oli puolestaan poikkeuksellisen lämmintä. Lämpimästä kesästä johtuen Vesijärvi kerrostui voimakkaasti, kun pintaveden lämpötila kohosi korkeaksi. Veteen liuennut happi kului pohjanläheisestä vedestä nopeasti ja heinäkuussa se oli Enonselällä pahimmillaan vähissä jo 7,5 metrin syvyydestä alkaen. Hapettomuudesta ja viileän veden puutteesta kärsi erityisesti kuore, jonka kannasta valtaosa kuoli heinäkuun puolivälissä. Elokuussa ulapalla oli kuoreen sijasta runsaasti hyväkuntoisia kuhan poikasia, joten niille oli kuorekuolemasta huolimatta riittänyt ravintoa. Lämpimän kesän johdosta myös ahvenen lisääntyminen onnistui hyvin.
Kajaanselällä ei havaittu Enonselän tapaista kuoreen joukkokuolemaa, mutta sielläkin kuore väheni selvästi samalla kun ahven runsastui. Ahventa esiintyi Kajaanselällä lukuisammin kuin kertaakaan 20 vuoden tutkimusjakson aikana. Kuha ja ahven ovat molemmat hyötyneet lämpimistä kesistä ja niiden kannat ovat vahvistuneet. Kuha ja suuri ahven ovat merkittävimmät ulapan petokalat. Petokalojen osuus koekalastussaaliin painosta nousi yli 40 %:iin sekä Enon- että Kajaanselällä. Särkikalojen osuus on molemmilla selillä pysynyt varsin vakaana, lahnaa on parina viime vuotena ollut hieman aikaisempaa runsaammin. Vesijärven kalasto on suurten, vähähumuksisten järvien vertailuarvoihin nähden runsas, mikä kertoo järven rehevyydestä ja viittaa vesienhoidon luokittelussa vain tyydyttävään tilaan. Kalaston rakenne on kuitenkin nykyään hyvä: ahvenkalat ovat särkikaloja runsaampia ja petokalojen osuus on korkea.
Kuore on tärkein eläinplanktonia syövä kala ulapalla ja sen kannan romahdus näkyi ravintoverkossa siten, että syksyä kohden eläinplanktonissa runsastuivat suuret, tehokkaasti levän määrää säätelevät vesikirput, vaikka yleensä niiden määrä ja koko syksyä kohden pienenee. Viimeisinä parina vuotena suurten vesikirppujen määrät ovat jälleen kasvaneet, mikä on suotuisaa kehitystä.
Levämäärää kuvastavassa klorofyllipitoisuudessa on ollut 2000-luvulla lievää nousua, selvimmin Enonselällä. Vaikka alkukesällä klorofyllipitoisuudet olivat pääselkäalueilla jopa karujen vesien tasolla, nousivat pitoisuudet kesän aikana selvästi. Kajaanselän klorofyllipitoisuudet kuvastivat vuonna 2021 keskimäärin hyvää tilaa, Enon-, Komon- ja Laitialanselän tyydyttävää tilaa ja Paimelanlahden ja Vähäselän pitoisuudet välttävää tilaa. Levän määrä oli Enon- ja Komonselällä suurimmillaan heinäkuussa, Kajaanselällä vasta lokakuussa. Sinileviä pääselkäalueilla oli vuonna 2021 varsin vähän. Eniten niitä oli Komonselällä, mutta sielläkin runsain leväryhmä olivat piilevät. Kasviplankton kuvasti Enonselällä ja Kajaanselällä hyvää tilaa, Komonselällä tyydyttävää tilaa.
Syvänteiden pohjalta vapautui ravinteita veteen, mutta pinnan läheisissä vesikerroksissa ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin olleet viime vuosikymmeninä laskusuunnassa. On tosin huomattava, että ravinnepitoisuudet eroavat Vesijärven eri osissa. Leville tärkeimmän ravinteen, fosforin, pitoisuudet kuvastivat Kajaanselällä erinomaista tilaa, Komonselällä ja Laitialanselällä hyvää tilaa, ja Enonselällä ja Paimelanlahdella tyydyttävää tilaa. Matalalla Vähäselällä pitoisuudet olivat korkeimmat kuvastaen välttävää tilaa. Toisen pääravinteen, typen, osalta pitoisuudet kuvastivat Vähäselkää ja Paimelanlahtea lukuun ottamatta pääosin erinomaista tilaa.
Vesijärven tila -raportti kokoaa yhteen Lahti Energian ja Lahti Aquan velvoitetarkkailun tulokset sekä sitä täydentävän muun seurannan ja tutkimusten tulokset. Raportin laati KVVY Tutkimus Oy.
Vesijärven tila -raportti on luettavissa täältä.
Lue myös kesän 2021 koekalastusraportti sekä eläinplanktonraportti.
Lisätiedot:
Mirva Ketola
vesistöasiantuntija
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
mirva.ketola@vesijarvi.fi
044 9735137
