Enonselän ravinnepitoisuudet ovat laskussa kohti hyvää tilaa, mutta suotuisa kehitys on viime vuosina ollut hidasta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat osaltaan hidastaa tilan kohentumista. Ravinteilla on huomattava merkitys järviekosysteemin rehevyystasolle. Vesijärven rehevyyden kannalta kriittinen ravinne on fosfori, jonka pitoisuus saisi vesienhoitolain mukaisen tavoitetason mukaan olla avovesikauden keskiarvona mitattuna järven ylemmissä vesikerroksissa, päällysvedessä, korkeintaan 18 mikrogrammaa litrassa (µg/l). Kajaanselällä pitoisuus pysyy rajan alapuolella, mutta Enonselällä fosforia on ollut yleensä yli 25 µg/l.
Fosforia kulkeutuu päällysveteen järven ulkopuolelta pelloilta, metsistä ja rakennetuilta alueilta tulevan valunnan mukana. Järveen päätyessään se painuu pohjalle ja sopivissa olosuhteissa palautuu sieltä uudestaan ja uudestaan levien ravinnoksi. Enonselän pohjaan on kulkeutunut ja varastoitunut intensiivisen ihmistoiminnan seurauksena viimeisen 150 vuoden aikana valtava fosforivarasto. Tähän varastoon kohdistuvat prosessit vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia tuloksia Enonselän hoidolla voidaan saavuttaa. Järven ulkopuolelta tulevan kuormituksen vähentämisen lisäksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota myös tämän sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Sisäisen kuormituksen hallitsemiseksi käytössä olevia työkaluja on varsin vähän ja ne ovat yleensä huomattavan raskaita ja kalliita. Enonselän hyvän tilan saavuttamiseksi voi kuitenkin olla välttämätöntä tarttua myös näihin välineisiin.
Keväällä 2021 kilpailutettiin konsulttiselvitys, jossa tarkasteltiin mahdollisuuksia sitoa Enonselän pohjassa olevaa fosforia kemiallisesti niin, että se ei enää vapautuisi järven ravinnekiertoon levien kasvua mahdollistamaan. Kilpailutuksen voitti Afry Finland Oy. Selvitys valmistui alkuvuodesta 2022 ja sen tuloksia esiteltiin 6.4.2022 kokoontuneelle Vesijärvitutkijoiden ryhmälle. Afry:n selvityksessä käytiin läpi mm. sisäisen kuormituksen määrää, alueellista jakaantumista ja vähentämistarvetta. Lähtötietoina olivat vesipatsaan fosforisisältö ja sen muutokset eri vesikerroksissa, hapettomat alueet sekä pohjan laatu ja sedimentin fosforipitoisuus.
Selvityksessä todettiin, että vaikka suhteelliset fosforipitoisuudet ovat hapettomilla, syvillä alueilla suurimmat, kilomääräinen fosforisisältö on suurin matalammilla alueilla. Syvänteet ovat verraten pienialaisia ja siksi niiden vaikutus koko vesimassaan on korkeammista fosforipitoisuuksista huolimatta rajallinen. Syvänteiden lisäksi tarkasteluun ja mahdollisten toimenpiteiden kohteeksi onkin nostettava entistä voimakkaammin välisyvyydet (5–15 m), jotka kattavat jopa puolet Enonselän pinta-alasta. Näiltä alueita kesän aikana levien käyttöön vapautuva fosfori on myös virkistyskäyttökauden kannalta merkittävää. Sen sijaan syvänteistä vapautuvat ravinteet nousevat valaistuun kerrokseen levien käyttöön vasta loppukesällä tai syksyllä järven lämpötilakerrostuneisuuden purkautuessa.
Afry:n selvityksessä arvioitiin rauta-, alumiini- ja lantaaniyhdisteiden käyttöä sedimenttien sisältämän fosforin sitomisessa niukkaliukoisiksi yhdisteiksi. Sekä rauta, alumiini että lantaani ovat luonnossa esiintyviä alkuaineita. Toimivimmiksi vaihtoehdoiksi arvioitiin alumiinikloridi ja lantaania sisältävä bentoniittisavi. Rautayhdisteitä ei pidetty käyttökelpoisina, sillä niiden kyky sitoa fosforia heikkenee vähähappisissa ja hapettomissa oloissa. Annostusta arvioitiin aiempien sedimenttitutkimusten pohjalta. Annostuksen kannalta olennaista on ymmärtää mm. kuinka pohjassa oleva fosfori käyttäytyy, paljonko sitä on ja miten syvältä sedimentistä se yhä nousee vaikuttamaan Enoselän veteen ja vaihteleeko käyttäytyminen alueellisesti.
Enonselkä on varsin laaja alue, sen pinta-ala on yli 20 20 km2. Koko sedimentin käsittelyyn tarvittava fosforia sitovan yhdisteen määrä olisi varsin suuri, jopa kymmeniä tuhansia tonneja. Näin suuren mittaluokan toimenpiteitä ei ole järviekosysteemin toiminnan, logistiikan eikä aiheutuvien kustannusten kannalta mahdollista toteuttaa kerralla, vaan käytännössä toimenpiteet jakautuisivat ehkä noin kymmenen vuoden jaksolle. Laaditussa selvityksessä tunnistettiin vielä jatkoselvitys- ja mallinnustarpeita, joihin on vastattava ennen lopullista arviointia toimenpiteen soveltuvuudesta Enonselän hoitoon. Tutkijakokouksessa 6.4. nousi esille myös mahdollisuus kevyempään käsittelyyn, jossa reagoitaisiin täsmällisemmin ja räätälöidymmin vain silloin, kun havaitaan kasvava sinileväriski.
Laajamittaiseen fosforin sitomiseen ryhtyminen edellyttäisi huomattavien taloudellisten resurssien turvaamisen lisäksi myös laajan poliittisen keskustelun sekä aluehallintoviraston lupaprosessin läpikäymisen, jotta toimenpiteeseen sisältyvät hyödyt, haitat, riskit ja mahdollisuudet tulisivat perusteellisesti punnituiksi.
Kokonaan toinen mahdollisuus Enonselän sedimentin ja alusveden hoitoon voisi olla Kymijärvellä kokeiltavana oleva alusveden pumppaus ja käsittely. Toimenpiteessä käännetään ajattelu niin, että fosforin pohjaan sitomisen sijaan se päästetäänkin liukenemaan pohjan läheiseen veteen ja yritetään imeä fosforipitoinen vesi pois. Tämän toimenpiteen soveltuvuutta ja toteuttamismahdollisuuksia ryhdytään selvittämään tulevan kesän ja syksyn aikana yhdessä Helsingin yliopiston kanssa.
Sedimentin käsittelyn selvitys on osa Vesien tilatavoitteita tukevat toimenpiteet Lahden seudulla (VEHO V) -hanketta. Hanketta rahoittaa Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista.
Sedimentin käsittelyn selvitys on osa Vesien tilatavoitteita tukevat toimenpiteet Lahden seudulla (VEHO V) -hanketta. Hanketta rahoittaa Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista.
