Helsingin yliopiston tutkimus osoitti, että Enonselän syvänteiden alusveteen kesällä ja talvella kertyvä fosfori osaltaan hidastaa järven ravinteisuuden laskua tavoitetasolle. Tutkimuksessa arvioitiin myös, kuinka tehokkaasti syvänteisiin kertyvää fosforia voitaisiin poistaa vettä pumppaamalla, ja siten osaltaan katkaista sisäisen kuorman kierrettä Enonselällä.
Järven pohjasta levien käyttöön kiertävien ravinteiden ongelma
Vaikka Vesijärven Enonselän tila on parantunut huikeasti 1980-luvulta lähtien aktiivisten kunnostustoimien ansiosta, ei hyvän tilan tavoitetta ole vielä aivan saavutettu. Enonselällä huomattavaksi rehevyyttä ylläpitäväksi tekijäksi on arvioitu järven sisäinen fosforikuormitus, eli järven pohjalle sedimenttiin kertyneen fosforin kiertäminen uudelleen ja uudelleen veteen levien käyttöön. Ylimääräisen fosforin poistumista vesistöistä voidaan pyrkiä nopeuttamaan erilaisin keinoin. Enonselällä jo pitkään käytössä olleen hoitokalastuksen ohelle eräänä vaihtoehtona saattaisi sopia alusveden pumppaaminen järvestä. Ravinteikkaan alusveden mukana osa sedimentistä vapautuneesta fosforista ohjautuisi kokonaan pois järvestä eikä siten enää pääsisi ruokkimaan leväkukintoja. Perinteisesti alusvesi johdetaan järven alajuoksulle, mutta Lahden Kymijärvellä on testattu myös suljetun kierron järjestelmää, jossa pumpattu vesi puhdistetaan ja palautetaan takaisin järveen. Sopisiko sama Vesijärvelle?
Pohjasedimentistä vapautuva fosfori on osa kokonaisuutta
Helsingin yliopiston tutkimushanke selvitti, missä määrin Enonselän syvänteet syöttävät fosforia takaisin kiertoon. Lisäksi arvioitiin, kuinka syvänteisiin kertyvää fosforia voitaisiin poistaa alusvettä pumppaamalla ja siten osaltaan katkaista sisäkuorman kierrettä Enonselällä. Tutkimus toteutettiin vuonna 2023 keräämällä Enonselältä mittava määrä erilaisia vesi- ja sedimenttinäytteitä järven vuodenkierron aikana. Tulokset valmistuivat tänä keväänä.
Enonselän fosforin ja siihen läheisesti liittyvän raudan vuodenaikaiset vaihtelut eri vesikerroksissa viittasivat siihen, että syvillä, kerrostuneisuuskausilla hapettomaksi käyvillä alueilla ja täyskierroilla on merkitystä ravinteiden kulkeutumisessa ja kumpuamisessa pohjan läheltä ylöspäin. Enonselän syvimpiin, yli 15 metrin vesikerroksiin (alusveteen), kertyy kesä- ja talviaikaan suuria määriä pohjasedimentistä liukenevaa fosforia. Kun vesi on lämpötilan suhteen kerrostunutta, se ei sekoitu pohjaan saakka, ja happi kuluu loppuun syvänteistä. Keväällä ja syksyllä ns. täyskierron aikaan järven vesi sekoittuu pohjaan saakka, kun pinnan ja pohjan väliset lämpötilaerot tasoittuvat. Tuolloin syvät kerrokset saavat happitäydennystä, mutta myös alusveteen kertyneet ravinteet nousevat ylös levien saataville.
Toisaalta tutkimuksessa havaittiin myös, että vaikka hapettomissa oloissa sedimentistä vapautuva liukoinen fosfori on merkittävässä roolissa, on se vain pieni osa kokonaisuutta Enonselällä. Suurin osa pohjanläheiseen veteen kertyvästä fosforista (>90 %) on peräisin hiukkasmaiseen ainekseen sitoutuneen fosforin laskeutumisesta pohjaa kohti. Tämä hiukkasmainen aines koostuu sekä uudesta eloperäisestä aineksesta, kuten hajoavien levien vajoamisesta alaspäin, että vanhasta eloperäisestä aineksesta, jota matalammilla alueilla sekoittuu uudelleen pohjalta veteen mm. tuulten mukana.
Enonselällä matalat, alle 10 metriä syvät alueet ovat sikälikin merkittävässä roolissa, että niiltä nousee tuulen ja aallokon vaikutuksesta fosforia pohjalta valoisaan pintakerrokseen levien käyttöön.
Fosforin poisto alusvedestä voisi osaltaan nopeuttaa tilan paranemista
Tutkimuksessa arvioitiin fosforinpoiston mahdollisuuksia Vesijärven Enonselän Lankiluodon syvänteellä.
”Valittu poistomenetelmä vedenkäsittelykapasiteetteineen, käytettävissä olevat resurssit ja haluttu kunnostusaika pitkälti määrittäisivät käytettävän poistovirtaaman,”
kertoo Helsingin yliopiston akvaattisten tieteiden yliopistonlehtori Leena Nurminen. Vesijärven Enonselän päällysveden fosforipitoisuus on lähellä haluttua hyvän tilan rajaa, joten kaikilla valittavissa olevilla pumppaustehoilla olisi oletettavasti positiivinen vaikutus ravinnepitoisuuden laskuun. Tasaisen fosforin poiston varmistamiseksi syvänteeseen asetettavan poistoputken vaikutusaluetta tulisi kuitenkin eri keinoilla laajentaa.
Enoselän syvänteessä havaittiin kesän lisäksi erityisesti talvella erittäin korkeita fosforin pitoisuuksia. Niinpä alusveden poisto voisi olla mielekästä myös talvella. Tällöin voitaisiin vähentää kevättäyskierrossa levien ulottuville päätyvien ravinteiden määrää, millä olisi merkittävä vaikutus kevään ja alkukesän levämääriin.
Hapettomat syvännealueet ovat korkeista pitoisuuksista johtuen tehokkaimpia alueita fosforin poistoon. Vaikka kasvukaudella määrällisesti suurin osa Enonselän sisäisestä kuormituksesta on peräisin matalilta alueilta, tutkimus osoitti, että alusveteen kesällä ja talvella kertyvä fosfori kiertää järvessä täyskiertojen aikaansaamana ja siten osaltaan hidastaa järven ravinnepitoisuuksien laskua tavoiterajoihin. Tutkijat toteavatkin, että järven fosforivarastojen ehdyttäminen joko syvänteiden alusvedestä tai muilta alueilta todennäköisesti tukisi Enonselän rehevyystason vähentämistä pitkällä aikavälillä, unohtamatta kuitenkaan samalla muita toimenpiteitä, kuten järveen sen ulkopuolelta tulevien ravinteiden vähentämistä.
Enonselän sedimenttitutkimus tehtiin osana Vesijärvisäätiön toteuttamaa Vaikuttavuutta vesienhoidon toimenpiteisiin 2022-2024 -hanketta, jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista.
Kuvat: ylin artikkelikuva (c) Soila Silvonen, 2. kuva (c) Leena Nurminen
Lisätiedot:
Leena Nurminen, yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
s-posti: leena.nurminen(a)helsinki.fi
Heikki Mäkinen, ohjelmajohtaja
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
puh. 040 514 8513
s-posti: heikki.makinen(a)vesijarvi.fi
