Vuodesta 2025 lähtien Vesijärvi-tutkimuksen painopisteet suunnataan hiukan uudella tavalla. Tutkimuksessa halutaan elää vahvasti ajassa mukana ja tulevien neljän vuoden aikana keskitytään vahvistamaan ymmärrystä vesiensuojelutoimien ja ilmastonmuutoksen torjunnan ja siihen varautumisen yhteydestä. Tavoitteena on osoittaa, kuinka Enonselän rehevöitymisen torjunnalla voidaan samalla vaikuttaa CO2– ja CH4-päästöjen vähentämiseen.
Rehevöitymisen torjunta vähentää samalla hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä
Suomen Akatemian rahoittaman Blue Lakes -hankkeen tuoreet tulokset osoittavat, että hyvässä kunnossa olevat järvet ovat suhteellisen tehokkaita hiilinieluja. Rehevissä järvissä puolestaan hiili hajoaa nopeammin ja vapautuu vesipatsaaseen ja ilmakehään kasvihuonekaasuina, kuten hiilidioksidina ja metaanina. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioitu sikäläisten järvien tuottamien kasvihuonekaasujen määrän olevan samaa luokkaa kuin koko liikenteen vuotuiset ilmastopäästöt, joten kyse ei ole marginaalisesta asiasta. Niinpä järvikunnostustoimilla voidaankin oikein suunnattuina vaikuttaa merkittävään ilmastonmuutosta voimistavaan prosessiin.
Vesijärvellä tehtävällä tutkimuksella pyritään täsmentämään käsitystä siitä, missä määrin ja miten tehokkaasti eri kunnostustoimenpiteet vaikuttavat suoraan hiilen sidontaan ja siis ilmastonmuutoksen torjuntaan samalla kun niillä parannetaan vesien tilaa. Tämä avaa toivottavasti jatkossa mahdollisuuksia myös elinkeinoelämän ilmastopäästöjen kompensoimiseen vesienhoitoa tukemalla.
Myös perinteiseen ravintoverkkotutkimukseen panostetaan edelleen
Toinen tutkimuksen painopisteistä on Vesijärvellä perinteinen ravintoverkkotutkimus. Ravintoverkon rakenne ohjaa energian ja aineiden kiertoa järviekosysteemissä ja vaikuttaa siten koko järven tilaan. Vesijärvellä ravintoverkon rakenne ei ole vakiintunut ja isojakin muutoksia on havaittu tapahtuvan lyhyen aikavälin sisällä. Enonselällä eläinplanktonilla on havaittu olevan keskeinen rooli veden laadun kannalta niin ulappa-alueella kuin rantavyöhykkeelläkin. Enonselän ulappa-alueen eläinplanktonia on seurattu osana järvellä tehtävää ravintoverkkokunnostusta, joka edelleen jatkuu aktiivisella hoitokalastuksella sekä petokalaistutuksilla.
Ulapan keskeisen planktonsyöjälajin kuoreen kannan vaihteluilla on keskeinen rooli ravintoverkossa. Kuorekannassa havaituilla muutoksilla on ollut selviä vaikutuksia eläinplanktoniin, etenkin suurikokoisiin vesikirppuihin, jotka ovat tehokkaimpia levien määrän säätelijöitä. Niiden puute lisää riskiä leväkukintojen syntymiselle. Kuorekannan ja eläinplanktonin seuranta on tärkeää järven tilan muutosten havaitsemiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kuorekannan voimakkaaseen kasvuun voidaan puuttua esimerkiksi lisäämällä petokalaistutuksia ja tehostamalla hoitokalastusta. Tutkimustietoa tarvitaan toimenpiteiden valitsemiseksi ja vaikutusten arvioimiseksi.
Lisätiedot:
Heikki Mäkinen
Toimitusjohtaja
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
p. 040 514 8513
e. heikki.makinen@vesijarvi.fi
