Vesijärven Enonselän tila vaikuttaa olevan kehittymässä myönteiseen suuntaan, kun tilannetta arvioidaan eläinplanktonyhteisön perusteella. Viime kesänä Enonselän ulappa-alueella oli kohtalaisesti varsin suurikokoisia vesikirppuja, etenkin Daphnia-suvun lajeja sekä Eudiaptomus-hankajalkaisia. Juuri valmistuneen eläinplanktonraportin mukaan Vesijärvellä on havaittavissa useita positiivisia kehityskulkuja. Myös kuorekanta on palautumassa normaaliksi.
Suuret vesikirput avainasemassa
Rehevöityneen järven kunnostuksessa tavoitteena on paitsi ravinnetason alentaminen myös ravintoverkon rakenteen muuttaminen sellaiseksi, että se estää leväkukintojen syntymisen tai ainakin vähentää niiden esiintymistä. Vesikirput, etenkin Daphnia-suvun lajit ovat järvissä yleensä kasviplanktonin säätelyn kannalta merkittävin eläinplanktonryhmä.
Vesikirpun koko vaikuttaa suuresti sen kykyyn suodattaa vedestä kasviplanktonia ravinnokseen ja sitä kautta vaikuttaa veden laatuun. Suurikokoiset vesikirput ovat tehokkaita suodattajia. Lisäksi ne sitovat massaansa suhteellisen paljon fosforia, mikä on poissa levien käytöstä. Koska kalat saalistavat näköaistinsa avulla, suuret vesikirput tulevat muita helpommin syödyiksi. Niinpä suurikokoiset vesikirput vähenevät, jos kalakanta kasvaa rehevöitymisen myötä suureksi.
Tehokkaasti ja suhteellisen valikoimattomasti leviä suodattavien suurten Daphnia-vesikirppujen runsastuminen on yksi rehevöityneiden järvien kunnostuksen keskeisistä tavoitteista. Siihen pyritään säätelemällä kalaston rakennetta hoitokalastuksella. Kun kaloja on vähän ja suurikokoiset vesikirput runsastuvat, on kasviplanktonia ravinnetasoon nähden vähemmän, kuin jos eläinplankton koostuisi pienikokoisista lajeista ja rataseläimistä.
Useita positiivisia kehityskulkuja
Eläinplanktonyhteisön perusteella Vesijärven tilassa on nähtävissä suotuisa kehityssuuntaus: ulappa-alueella esiintyy kohtalaisen suuria kasviplanktonia suodattavia vesikirppuja ja Eudiaptomus-hankajalkaisia. Vesijärveen vaikuttaa vakiintuneen Daphnia galeata, joka voi kasvaa jopa lähes 3 mm pituiseksi. Vesijärvessä suurimmat yksilöt ovat olleet pituudeltaan reilut 1,1 mm, mikä on kuitenkin ulappa-alueen vesikirpuksi suuri koko. Sen sijaan pienikokoisten rataseläinten biomassa on viime vuosina ollut Vesijärvessä selkeästi laskusuunnassa. Niiden kyky säädellä kasviplanktonia on heikko. Pienikokoisina ne välttyvät kalojen saalistukselta ja usein runsastuvat järven rehevöityessä.
Myönteisen eläinplanktonin kehityksen lisäksi myös Vesijärven ravinteisuus, etenkin kokonaisfosforin pitoisuus, on viime vuosina ollut voimakkaassa laskusuunnassa. Levämäärää kuvaava a-klorofyllipitoisuus ei ole selkeästi vähentynyt, mutta vuosien 2009 tai 2018 kaltaisia suuria levämääriä ei viime vuosina ole enää mitattu. Kun suhteutetaan keskikokoisten ja suurten vesikirppujen määrä kasviplanktonin määrään, havaitaan siinäkin positiivinen kehitys viime vuosina: suhdeluku on ollut kasvussa.
Kehityskulku muistuttaa suuntausta, joka havaittiin 1990-luvulla. Silloin Vesijärven tilassa tapahtui ravintoverkkokunnostuksen ja muiden kunnostustoimien ansiosta merkittävä muutos parempaan ja esimerkiksi aiemmin jokakesäiset sinileväkukinnat katosivat.
Kuorekannan heilahtelut näkyvät eläinplanktonissa
Planktonia syövien kalojen, viimeisinä parina vuosikymmenenä etenkin kuorekantojen vaihtelut ovat heijastuneet selkeästi vesikirppujen kokoon. Aikuisten Daphnia-vesikirppujen koko lähti kasvamaan vuosina 1988-1993 toteutetun tehokalastuksen myötä. Vesikirppujen koko on myös reagoinut herkästi kuorekannan heilahteluihin. Kun hellekesinä yli 18 °C asteiseksi lämpenevä pintavesi ulottuu syvempään, vähähappiseen tai hapettomaan vesikerrokseen, viileää hapekasta vettä vaativan kuoreen elinolosuhteet käyvät ylivoimaisiksi. Vesijärvessä tällainen tilanne on ollut ainakin vuosina 2002, 2010-2011 ja 2021.
Vuonna 2021 tapahtunut kuoreiden romahdus näkyi jo samana kesänä vesikirppujen koon kasvuna ja vaikutus näkyi yhä vuonna 2022. Vuonna 2023 vesikirppujen koko kasvoi edellisvuosien tapaan alkukesän mittaan, mutta heinäkuussa se lähti voimakkaasti pienenemään syksyä kohti. Siihen todennäköinen syy on kuorekannan vahvistumisen vuoksi kasvanut saalistus.
Kuorekannan tilaa kartoittavat kaikuluotaukset ja koetroolaukset vahvistivat, että Enonselän ulapan kalayhteisö on hiljalleen kehittymässä normaalimpaan suuntaan ja hellekesän 2021 aiheuttamat suuret muutokset ovat väistymässä. Kuore oli jälleen ulapalla selvästi yleisin laji. Suurin osa kuoreista oli yksikesäisiä poikasia, vanhempien kuoreiden ollessa edelleen vähälukuisia vuoden 2021 romahduksen jälkeen. Poikaset olivat hyväkuntoisia, eli niiden ravintovarat olivat hyvät – toisin sanoen suurikokoista eläinplanktonia oli ollut runsaasti niiden ravinnoksi. Vaikuttaa myös todennäköiseltä, ettei kuorekanta ole kehittymässä ylitiheäksi, jolloin se voisi heikentää eläinplanktonyhteisön kykyä säädellä kasviplanktonia.
Vesijärven tutkijat koolla
Kirsi Kuoppamäki esitteli eläinplanktontulokset ja Tommi Malinen kuorekannan seurantatulokset Vesijärven tutkijakokouksessa marraskuun lopussa. Tutkijakokouksessa kuultiin myös tuloksia viime kesän veden laadun seurannasta Vesijärvellä. Ravintoverkon positiivisten tulosten lisäksi huomiota herätti Kajaanselkä, jossa happitilanne näyttäisi olevan heikkenemässä. Syitä siihen pitäisi selvittää. Yksi mahdollinen tekijä on ilmastonmuutos, jonka myötä vedet lämpenevät. Raportti Vesijärven tilasta vuonna 2023 julkaistaan YK:n Maailman vesipäivänä maaliskuussa.
Raportti viime kesän eläinplanktonnäytteiden tuloksista ja eläinplanktonin pitemmän aikavälin kehityksestä löytyy täältä.
Raportti kuorekannan kehityksestä löytyy täältä. Lue myös aiempi uutinen kuorekannan kehityksestä.
Vesijärven eläinplanktonin ja kuorekannan tutkimukset toteutettiin vuonna 2023 osana juuri päättynyttä Vesienhoidon tavoitteiden tukeminen Vesijärvellä ja Lahden seudun pienemmillä järvillä 2022-2023 -hanketta. Hankkeen loppuraportti löytyy täältä.
Lue lisää planktonin ihmeellisestä maailmasta!
Lisätiedot:
Mirva Ketola
Vesistöasiantuntija
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
puh. 044 973 5137
s-posti: mirva.ketola@vesijarvi.fi
Artikkelikuva: Daphnia cristata, (c) Kirsi Kuoppamäki
