Merrasjärvi sijaitsee Lahden pohjoisosassa Pesäkallion kaupunginosassa. Järvi laskee Merrasojaa pitkin Vesijärveen. Järven itä- ja eteläranta on osa Pesäkallion luonnonsuojelualuetta. Ensimmäinen osa alueesta suojeltiin 1989 ja aluetta laajennettiin 2013 jonka jälkeen suojelun alla on 196 ha. Länsirannan läheisyydessä kulkee vilkasliikenteinen Vääksyntie. Sen ja järven välissä kulkee 2024 kunnostettu pitkospuureitti. Suuri osa valuma-alueesta on metsäistä suojelualuetta, jossa risteilee luontopolkuja ja kuntoilureittejä.
Järvi on luontaisesti ruskeavetinen, hyvin matala ja kerrostumaton. Korkean rehevyystason vuoksi sen ekologinen tila on tyydyttävä. Klorofylli- ja ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Pintavesityyppinä se edustaa matalaa humusjärveä. Pinta-ala on 26 ha ja valuma-aluetta 220 ha. Veden keskiviipymä on puoli vuotta. Valuma-alueesta reilut 60 % on metsää, jossa on runsaasti korkeuseroja. Korkeuserot lisäävät eroosioherkkyyttä, jota taas puusto puolestaan kompensoi. Asuinaluetta on reilut 10 % ja jonkinasteista teollisuusaluetta on vajaat 10 %.
Vesikasvillisuutta on runsaasti, joka on etupäässä hyvä asia, mutta toisaalta se haittaa uimareita sekä kuluttaa talvisin hajotessaan happea. Vesikasvit ovat kuitenkin tärkeä osa järviekosysteemiä.
Järven rannat ovat suhteellisen koskemattomat uimarantaa lukuun ottamatta, koska loma-asumuksia siellä ei ole. Vääksyntien hulevesien ohjaus on suoritettu siten, että ne eivät kuormita Merrasjärveä. Merrasjärvellä onkiminen ja pilkkiminen on sallittua, mutta pyydyslupia sinne ei myydä.
Historia
Järvi kärsi jo 70-luvulla happikadoista, jotka olivat osin seurausta valuma-alueella tapahtuneiden maatäyttöjen suotovesistä. Fosforisaostuksella (alumiinisulffaatti) tilanne saatiin tilapäisesti korjattua. Rehevöityminen eteni kuitenkin seuraavina vuosikymmeninä aiheuttaen talvisin mm. happikatoja. Lahden kaupungin panostamien järvikunnostustöiden ja valuma-alueen rauhoittumisen ansiosta 2000-luvulle tultaessa tilanne parani. Nykyisin 2020-luvulla järven pohjoispään uimaranta on ahkerassa käytössä eikä runsaita sinileväkukintoja ole esiintynyt. Gonyostomum semen -limalevä on joinakin kesinä tuntunut uimareiden iholla liukkautena.
Tutkimus
Järven kasvustoa on tutkittu 1983 ja kalastoa 1991. Ulpukkaa, lummetta ja uistinvitaa esiintyy runsaasti ympäri järven. Etenkin länsirannalla esiintyy järviruokoa, vesiruttoa sekä rahkasammalta. Hauki, särki ja ovat kalalajeista hallitsevat.
Merrajärvestä laskeva Merrasoja on mukana Vesijärven kuormitusseurannassa, jossa mitataan mm. ravinteiden ja virtaaman arvoja. Uimarannan edustalla on vesistöseurannan havaintopaikka, josta otetaan vuosittain noin kaksi kertaa näyte.
Merrasjärven uimarannalta otetaan 4 kertaa kesässä uimavesinäytteet. Viimevuosien näytteiden perusteella uimavesi on ollut pääsääntöisesti erinomaista. Vähäiset sinileväesiintymät ovat kuitenkin jokakesäinen ilmiö.
