Hyvät kutusoraikot varmistavat Hammonjoen luontaisen järvitaimenkannan elinvoimaa. Niiden toivotaan houkuttelevan myös Vesijärven taimenia kutemaan.
Vesijärveen laskeva Hammonjoki on suurin Lahden seudun joki, jossa on luontainen järvitaimenkanta. Kutusorakoista hyötyy niin ikään luontaisesti lisääntyvä puronieriä.
Taimenten kutualustaa puhdistettiin ja sorastettiin joen alajuoksulla. Päijät-Hämeen Kalatalouskeskuksen järjestämään kunnostukseen osallistui kolmisenkymmentä Koulutuskeskus Salpauksen ympäristö- ja kala-alan opiskelijaa opettajineen sekä työn opastajia Lahden kaupungilta ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksestä.
Lapioilla ja talikoilla
Käsityönä tehdyssä kunnostuksessa hienojakoista maa-ainesta irrotetaan lapiolla tai talikolla soran seasta, jolloin se lähtee liikkeelle alavirtaan. Puhdistetuille kohdille lisätään tarpeen mukaan soraa ja erikokoisia kiviä. Mitä isompi taimen on, sitä syvemmän kutukuopan se kaivaa ja sitä isompia kiviä se pystyy siirtämään.
-Hammonjoen oma järvitaimen on pienikokoista. Se voi olla sukukypsä jo noin 30-senttisenä. Siksi tänne lisättävä sora ja kivet ovat aika pientä läpimitaltaan, kertoo toiminnanjohtaja Joonas Rajala kalatalouskeskuksesta.
Jokeen valuu ajan kanssa kiintoainetta, joka peittää soraikkoja. Jos soran päällä on hienojakoista maata, taimenet eivät pysty kaivamaan kutukuoppia. Järvitaimenet laskevat mädin ja maidin syksyllä soraikkoon kaivamaansa kuoppaan ja lopuksi ne peittävät kuopan.
-Sopiva kutusoraikko on kuohkea ja sen läpi virtaa hapekasta vettä. Poikaset kuoriutuvat keväällä ensin ruskuaispussipoikasiksi, jotka jäävät soraikkoon pariksi viikoksi. Kehityttyään varsinaisiksi kalanpoikasiksi, ne siirtyvät kosken alle poikasalueelle, taustoittaa Rajala.
Kunnostukset paikallisten varassa
Aki Janatuinen Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksestä on ollut mukana kunnostamassa kymmeniä kohteita niin rannikkoseudulla kuin sisämaassa. Kohteet ovat monella tapaa erilaisia ja kunnostustarpeet ja menetelmät vaihtelevat. Hammonjoessa on paljon lähteitä ja vesi on kirkasta. Sen tilanne on ylipäänsä paranemaan päin.
– Kunnostuksilla pidetään huolta myös joen ja koskialueiden luonnon monimuotoisuudesta. Vesikasveilla on siinä oma roolinsa hienon maa-aineksen sitojana ja suojana kalanpoikasille, sanoo Janatuinen.
Kunnostuksia tehdään usein käsityönä, mikä on työlästä, mutta säästää ympäristöä. Hammonjoen kaltaisella rajoitetulla alueella yksikin talkoopäivä vuodessa isolla porukalla voi riittää. Talkoolaiset ovatkin kunnostuksissa todella tärkeitä.
Janatuinen toteaa, että Hammonjoella on hyvät mahdollisuudet kehittyä varteenotettavaksi kutualueeksi myös Vesijärven taimenelle. Kun jokialueella on hyviä kutusoraikkoja ja sopiva poikasympäristö, voi muutamankin järvestä nousseen taimenen onnistunut kuteminen alkaa näkyä Vesijärven taimenkannassa.
Taustaa
Hammonjoelle perustettiin merkittävä perhokalastuskohde vuonna 1996 paikallisten asukkaiden, Uskilan jakokunnan, Uskilan kalastuskunnan, Vesijärven kalastusalueen ja perhokalastajien toimesta. Joki on ainoita Vesijärven valuma-alueella sijaitsevia taimenjokia, jossa on luonnossa lisääntyvä taimen- ja puronieriäkanta. Hammonjoen kalastuskohde on jaettu kahteen osaan, noin 500 m pitkään yläosaan ja noin 1 500 m pitkään raivattuun alaosaan. Hammonjoki on vanha uittovesistö, jossa on vanhoja vesirakenteita. Vesistöön vaikuttavat myös kalankasvatus, vedenotto sekä maa- ja metsätalous.
Kuva: Salpauksessa ympäristönhoitajiksi opiskelevat Siru Taavila, Pinja Koivisto ja Tomi Kivelä saivat käytännön tuntumaa kunnostustyöhön.
