Alkukesän viileä ja tuulinen sää oli Vesijärven kannalta hyvä asia, koska veden viileys hidasti leväkasvua ja tuulet sekoittivat pinta- ja alusvettä tehokkaasti. A-klorofyllin määrät eri havaintopisteissä olivat alhaisia, eikä sinileviä ollut. Pohjanläheinen happipitoisuus pysyi hyvänä heinäkuulle asti, ja ensimmäinen hapetin oli tarpeen käynnistää vasta 3. heinäkuuta. Tilanne kuitenkin muuttui kesä-heinäkuun vaihteen hellejakson aikana, jolloin sinileväkukintoja havainnoitiin useammassa paikassa.
Vesijärven limnologiasta väitellyt tutkijatohtori Pauliina Salmi Jyväskylän yliopistosta arvelee, että nyt ilmenneet sinileväkukinnat ovat nopeita paikallisia kukintoja. Salmi vertasi useamman vuoden velvoitetarkkailutuloksia keskenään ja niiden perusteella kasviplanktonin määrät ovat viime kesinä olleet alhaisempia kuin 2000-luvulla keskimäärin.
– Viime vuosien vesinäytteissäkään eivät ravinnepitoisuudet ole nousseet, vaan ne ovat pysyneet pitkäaikaisen mediaanin alapuolella. Happitilanne on puolestaan parantunut. Vesijärven tila on kyllä menossa edelleen hyvään suuntaan, eikä pelkoa 1970-luvun tyyppisen tilan palaamisesta ole, sanoo Salmi.
Pauliina Salmi muistuttaa, että sinilevät viihtyvät korkeammissa lämpötiloissa kuin esimerkiksi piilevät. Veden lämmetessä muodostuu sopivat olosuhteet pintakukkivien kasviplanktonlajien runsastumiselle. Sinilevät hyötyvät myös pH:n noususta.
– Sinileville ihanteellista on kirkas, lämmin ja emäksinen vesi, jossa on riittävästi ravinteita. Nyt jo viilentynyt sää heikentää sinilevien lisääntymistä, ja on siis Vesijärven kannalta hyvä asia, Pauliina Salmi toteaa.
