Vesijärven vesikirppujen koko on hieman kasvanut vuodesta 2019, mutta niiden kyky säädellä kasviplanktonin määrää on edelleen vähäinen.
Vesijärven tärkeimmän kasviplanktonia syövän eläinplanktonryhmän, Daphnia-vesikirppujen biomassa on 2010-luvun alusta ollut vain noin puolet siitä mitä se oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Niiden yksilökoko lähti reippaaseen laskuun vuodesta 2015 alkaen, jolloin syntyi ennätyssuuri kuoreen vuosiluokka. Vuonna 2020 vesikirput olivat vain hivenen suurempia kuin edellisvuonna 2019. Alhainen biomassa ja pieni koko viittaavat siihen, että eläinplanktonin kyky säädellä kasviplanktonin määrää on heikompi kuin aiemmin. Levämäärissä onkin havaittu hienoista kasvua ja sinilevien osuus kasviplanktonin biomassasta on ollut melko suuri viime vuosina huolimatta siitä, että veden fosforipitoisuus ei ole kasvanut.
Vesijärvellä planktonia syövien kalojen, etenkin kuoreen kannanvaihtelut ovat selkeästi heijastuneet eläinplanktonyhteisössä: mitä enemmän näitä kaloja on sitä pienempiä vesikirput ovat ja sitä suurempi osuus eläinplanktonin biomassasta muodostuu leviä heikosti säätelevistä ryhmistä, kuten rataseläimistä ja hankajalkaisäyriäisistä. Pienikokoinen eläinplankton myös kierrättää ravinteita paremmin takaisin levien käyttöön kuin suurikokoiset planktonäyriäiset, etenkin Daphnia-vesikirput, jotka pystyvät sitomaan biomassaansa suhteessa enemmän fosforia kuin muut planktoneläimet.
Yksi hoitokalastuksen keskeinen tavoite onkin suurten, leviä tehokkaasti laiduntavien vesikirppujen runsastuminen. Hoitokalastussaaliissa järvestä saadaan samalla poistettua myös ravinteita kaloihin sitoutuneena. Särkikaloja pyydettäessä vähennetään lisäksi kalojen pohjasedimentistä veteen siirtämien ravinteiden määrää.
Kasviplanktonin koostumus vaikuttaa suuresti sen ravintoarvoon ja tätä kautta myös sitä syövän eläinplanktonyhteisön koostumukseen. Sinilevät eivät ole hyvää ravintoa, joten jos niiden osuus kasviplanktonista on suuri, vesikirput kärsivät korkealaatuisen ravinnon puutteesta, mikä johtaa niiden kasvun ja lisääntymisen heikentymiseen. Ilmastonmuutoksen myötä tapahtuvan lämpenemisen on ennustettu lisäävän sinilevien määrää etenkin matalissa järvissä. Vesijärven pintaveden lämpötiloissa on havaittavissa nousua 2000-luvun alkuun asti, minkä jälkeen nousu on taittunut. Muita uusia riskejä eläinplanktonille on mikromuovi, jota löytyy Vesijärvestäkin. Mikromuovia kulkeutuu järveen etenkin kaupunkialueilta huleveden mukana. Muovi hajoaa pieniksi hiukkasiksi, jotka vastaavat eläinplanktonin ravintopartikkelien kokoa ja saattavat tulla syödyiksi. Mikromuovi ei kuitenkaan anna energiaa vaan heikentää eläinplanktonin kasvua ja lisääntymistä.
Vesijärven eläinplankton-näytteet analysoi ja raportoi FT, dosentti Kirsi Kuoppamäki Helsingin yliopistosta. Tutustu Vesijärven eläinplanktonin tilannetta tarkastelevaan raporttiin täällä.
Työ on osa ”Vesien tilatavoitteita tukevat toimenpiteet Lahden seudulla” -hanketta, jota osarahoittaa Hämeen ELY-keskus Vesiensuojelun tehostamisohjelman määrärahoista.
Kuva: Daphnia longiremis –vesikirppu Vesijärven Enonselältä 2.7.2020 otetussa näytteessä. Mikroskooppikuva Kirsi Kuoppamäki.
