Hollolan Manskivessä ränsistyneen ja asumattoman oloisen talon pihapiiri vihertää vahvasti. Lähempää tarkasteltuna huomaa, että vehreys on valitettavasti peräisin jättiputkista, jotka ovat levinneet liki läpi koko tontin ja ovat valtaamassa jo vähitellen lähimetsän reunoja.
Näiden jättiputkien kimppuun ollaan käymässä yhteisvoimin. Esiintymän huomasi pari vuotta sitten läheisen Suomen riistakeskuksen riistasuunnittelija Marko Muuttola. Koulutuskeskus Salpauksen opettaja Paula Salomäki kävi viime vuonna ympäristönhoitajiksi opiskelevan ryhmänsä kanssa poistamassa putkista kukintoja leviämisen rajoittamiseksi. Nyt mukana on yrittäjä Kari Rauha, jolla on pitkä kokemus jättiputkien tuhoamisesta.
– Saastunut alue on niin suuri, että ilman myrkkyä täällä ei pärjää, on Rauhan nopea tuomio. Kun kiinteistönomistajalta on torjuntalupa, voidaan käydä saman tien töihin.
Kartoitus, kitkentä tai myrkytys, seuranta
– Jos kyseessä on muutaman taimen esiintymä, voi torjunnaksi riittää kitkeminen. Paikkaa pitää kuitenkin seurata useita vuosia, koska siemenet säilyvät itämiskykyisinä maassa ja kasvi ottaa uuden alun juuren osastakin, opastaa Kari Rauha.
Jättiputkiin ei pidä koskea paljain käsin. Sen kasvinesteissä on aineita, jotka aiheuttavat iholle hankalia palovammoja. Päälle kannattaa laittaa kumisaappaat ja –hanskat ja paksut pitkähihaiset päällysvaatteet. Torjunta-aineita käytettäessä suojalasit ja hengityssuojain ovat myös tarpeen.
Ruiskutus tehdään kuivaan vihreään kasvustoon reppuruiskulla. Myös paksun kukintavarren voi katkaista ja suihkauttaa torjunta-ainetta onttoon varteen. Samoin, jos poiskaivetun kasvin juuri katkeaa, maahan jäävä osa kannattaa myrkyttää, kertoo Rauha.
Paula Salomäki muistuttaa, että vaikka nyt ollaan talon pihapiirissä, jättiputki viihtyy myös rehevillä rannoilla, jonne siemenet kulkeutuvat lintujen tai vaikkapa vesistöön laskevan puron välityksellä. Tämänkin tontin reunalla on puro, joka laskee Vesijärveen.
– Jättiputkea kasvavalla rannalla ei ole virkistysarvoa ja rehevässä vesirajassa kasvi leviää nopeasti, Salomäki toteaa.
Rauha ehdottaa, että Salpauksen opiskelijat ottavat tontin omaksi seurantakohteekseen ja käyvät siellä sännöllisesti. Näin opiskelijat saisivat kuvan torjunnan pitkäjänteisyydestä ja toisaalta näkisivät miten torjunta onnistui.
– Tosin kyseessä tulee olemaan noin kymmenen vuoden projekti, arvelee Kari Rauha.
