Enonselkää on hapetettu loppusyksystä 2009 alkaen yhdeksällä hapettimella lähes ympärivuotisesti. Vain syys- ja kevättäyskiertojen ja niitä seuranneiden alusveden runsashappisempien jaksojen aikana hapettimet ovat olleet pois päältä. Hapetuksella on pyritty vaikuttamaan Enonselän syvännealueiden pohjaeläimien elinoloihin, kalojen elinmahdollisuuksiin alemmissa ja ennen hapetusta usein hapettomuudesta kärsineissä vesikerroksissa sekä erityisesti ravinteiden vapautumiseen sedimentistä takaisin veteen.
– Voidaan sanoa, että Enonselän hapetuskokeilun ensimmäinen vaihe on nyt ohi. Kun kesähapetusta ei enää pidetä välttämättömänä, myös siitä mahdollisesti aiheutuneet haitat, kuten pohjan läheisen veden lämpötilan nousu poistuvat, toteaa ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen Vesijärvisäätiöstä.
Talviaikainen hapetus voidaan toteuttaa tehokkaasti kesää vähäisemmällä kapasiteetilla, minkä vuoksi osasta laitteista on luovuttu. Syksyn ja talven aikana pärjätään viidellä hapettimella. Hapettimet on kytketty päälle helmikuun puolivälissä ja ne ovat toiminnassa kevättäyskierron alkuun asti. Tämän jälkeen laitteet käynnistetään uudestaan vasta talvikaudella 2018-2019. Näin pyritään maksimoimaan hapetuksesta saatavat talviaikaiset hyödyt ja estämään kesäaikana järven ekosysteemille mahdollisesti aiheutuvia haittoja. Alusveden lämpeneminen hapetuksen seurauksena on saattanut haitata viileässä vedessä viihtyviä kaloja ja aiheuttaa voimakkaampaa syyskiertoa, jossa tietyissä olosuhteissa ravinteikas alusvesi on kiertänyt pintaan levien ravinnoksi.
Pohjan läheisen veden fosforipitoisuus laskenut hapetuksen myötä
Enonselän hapetuksen vaikutuksia voidaan verrata järven karumman ja hapettamattoman pohjoisosan, Kajaanselän, tilanteseen. Typen osalta Enonselän hapetuksella ei ole ollut pintavedessä havaittavaa vaikutusta. Syvänveden typpi- ja ammoniumpitoisuudet ovat sen sijaan olleet talvihapetuksen aikaan Enonselällä Kajaanselkää pienempiä. Kesällä molemmilla selillä on laskeva trendi, mutta hapetuksen aikana pitoisuudet ovat tippuneet noin kolmannekseen.
Erityisen kiinnostuksen kohteena oleva fosforipitoisuus on ollut kesällä Enonselän pintavedessä talvea korkeampi, Kajaanselällä samaa tasoa. Syvässä vedessä ei ole Kajaanselällä fosforipiikkejä, kuten Enonselällä on aiemmin ollut. Hapetuksen jälkeen piikit ovat poistuneet myös Enonselältä sekä talvella että kesällä. Vesijärven ravinteiden seuranta-aineistosta 2000-luvulla selviää, että maaliskuun fosforipitoisuus pohjan lähellä on tasaantunut hapetusvuosina. Kesällä pitoisuus on ollut 100-150 µg/l ennen hapetusta, sen jälkeen 50-100 µg/l. Päällysveden pitoisuudessa ei ole merkittävää muutosta. Kesällä alusveden fosforipitoisuus on n. 50 % talvipitoisuuksista. Kajaalla fosforipitoisuus on pysynyt vakiona mutta Enonselällä trendi on ollut laskeva.
Kaiken kaikkiaan hapetuksen vaikutukset pintaveden ravinnepitoisuuksiin ovat jääneet melko vähäisiksi. Alusvedessä ravinnepitoisuudet sen sijaan ovat laskeneet. Talvella vaikutus fosforissa on kesää suurempi.
Kesähapetuksesta luopumiseen vaikuttaa osaltaan myös kaupungin keskustan hulevesien johtaminen lähivuosina Vesijärven sijasta jatkokäsittelyyn Hennalaan. Hulevesikuormituksen vähentymisellä tullee olemaan myönteinen vaikutus Enonselän veden tilaan. Jotta hapetuksen toimintatavan muutoksia pystytään arvioimaan, on muutos toteutettava ennen kuin toimintaympäristö muuttuu hulevesien poisjohtamisen vuoksi.
Lisätietoja:
ohjelmajohtaja Heikki Mäkinen
heikki.makinen(a)vesijarvi.fi
040 514 8513
