Vesijärven kalasto on paremmassa tilassa kuin aikoihin. Ahvenkaloja on runsaammin kuin särkikaloja ja yleensäkin petokalojen osuus on suuri. Runsas kalasto on kuitenkin myös yksi rehevöitymisen ilmentymä.
Ravintoverkon rakenteen ja kalatalouden kannalta Vesijärven kalasto on kehittynyt suotuisaan suuntaan, tiivistää Jukka Ruuhijärvi Luonnonvarakeskuksesta viimeisimpien kalastoselvitysten tulokset.
Tänä kesänä Vesijärven petokalat ahven ja kuha runsastuivat. Kuore puolestaan väheni niin Enonselällä kuin Kajaanselälläkin. Enonselällä kuoli kuoreita heinäkuun puolivälissä. Tämän joukkokuoleman syynä lienee ollut lämpimän pintaveden ja alusveden happikadon yhteisvaikutus. Kuoreet eivät happikadon vuoksi päässeet syvälle viileään veteen, vaan ne joutuivat jatkuvasti olemaan niille liian lämpimässä päällysvedessä.
Runsas petokalakanta pitää eläinplanktonia syövän kalaston (kuore, pienet särjet, salakat, pasurit ja lahnat) määrän kohtuullisena. Lisäksi kuha ja ahven ovat Vesijärven kalastajien tärkeimmät saaliskalat, joten lähivuosina on odotettavissa myös hyviä saaliita. Nämä muutokset kalastossa ovat yhteneväisiä Vesijärven hoitotavoitteen kanssa.
Petokaloja pyydettäessä on kuitenkin syytä noudattaa kohtuutta, ja varsinkin kuhaa on syytä pyytää vasta sellaisessa koossa, jossa kalat ovat jo ehtineet lisääntyä, kehottaa Jukka Ruuhijärvi.
Ruuhijärven mukaan Lahden kaupungin vesialueella voimassa oleva kuhan 50 cm alamittasuositus ja siihen sopiva verkkojen vähintään 60 mm solmuväli olisi hyvä olla voimassa koko järvellä. Nyt suurimmalla osalla Vesijärvestä kuhan alamitta on kalastusasetuksen määräämä 42 cm ja verkkojen solmuvälirajoitusta ei ole voimassa. Aiemmin koko Vesijärvellä oli 50 mm verkon solmuvälirajoitus, mutta nyt odotellaan Salpausselän kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman valmistumista ennen mahdollisia uusia alamitan nostoja tai solmuvälirajoituksia.
Vesijärven kuha kasvaa niin nopeasti, että 42 cm koossa etenkään naaraskuhat eivät ole usein vielä sukukypsiä. Tämän vuoksi on riski, että ne pyydetään vähiin ennen kuin ne ovat ehtineet kutea kertaakaan. Kalastuksen pitäisi olla kohtuullista myös siten, että suuria useampikiloisiakin kuhia olisi järvessä riittävästi, sillä ne ovat kaikkein tehokkaimpia lisääntyjiä ja varmistavat parhaiten kuhakannan uusiutumisen.
Ahventa on kuhaa enemmän
Osa kalastajista on ollut huolissaan kuhaistutusten vaikutuksista ahvenkantaan etenkin Kajaanselällä. Istutuksilla pyritään varmistamaan kuhaikäluokkien koko silloinkin, kun lisääntyminen syystä tai toisesta onnistuu heikosti. Poikasistutukset ovat kohtuullisen pieniä etenkin, jos istutusmääriä verrataan kuhan luontaiseen poikastuotantoon sellaisina vuosina, jolloin poikasia jää runsaasti henkiin. Viime vuosina on ollut kolme kuhan lisääntymiselle hyvää kesää, 2018, 2020 ja 2021. Tämän vuoksi Vesijärvessä on luonnostaankin paljon nuoria kuhia. Kuhan lisääntymisen onnistumista ei kuitenkaan voi tietää siinä vaiheessa, kun syksyllä istutettavat poikaset pitää tilata, joten luonnonolojen mukaan säätäminen on vuositasolla käytännössä vaikeaa.
Ahven on Vesijärvessä kuhaa runsaampi ja iso ahven on järven runsain petokala. Kuha ja iso ahven toki syövät pieniä ahvenia, mutta niitä on järvessä hyvin runsaasti. Se, että ahvenkanta harvenee antaa jäljelle jääneille mahdollisuuden löytää paremmin ravintoa ja kasvaa nopeammin. Suuressa ja monimuotoisessa järvessä, kuten Vesijärvi, kuha ja ahven voivat elää runsaina molemmat.
Tänä vuonna Vesijärveen istutetut kuhat on merkitty siten, että saaliskuhista saatavista näytteistä voidaan muutaman vuoden kuluttua tutkia, kuinka suuri osa kuhista on istutettuja.
Yksikin huono poikasvuosi tai puuttuva talvikalastus näkyvät
Vuonna 2020 petokalojen saaliit nousivat Enonselän ja Laitialanselän koekalastuksissa korkeiksi. Yhtenä syynä saattaa olla vähäinen kalastus heikkojen jäiden piinaamana talvena 2019–2020. Talvi on tärkeä kalastussesonki niin kuhan verkkopyynnissä kuin ahvenen pilkinnässä ja tuona talvena heikot jäät lähes estivät talvikalastuksen.
Vuonna 2017 Vesijärvellä tehtiin laaja koekalastuskierros, jossa kalastettiin kaikki Vesijärvi 2 -projektin aikana vuosina 2003–2006 koekalastetut osa-alueet. Kaikilla osa alueilla kokonaissaaliit olivat painoltaan samaa luokkaa, mutta yksilömäärältään pienempiä kuin edeltävällä vuosikymmenellä. Suuri syy tähän lienee ollut vuoden 2017 koleahko kesä, joka ei suosinut kalojen poikastuotantoa eikä poikasten kasvua.
Myös Enonselällä ja Kajaanselällä vuosi 2017 erottuu aikasarjasta alhaisilla saaliilla. Vuosina 2018–2020 saaliit nousivat edeltävien vuosien tasolle. Erityisesti lämmin kesä 2018 näkyy kalojen yksilömäärän nousuna, jonka tärkein selitys oli ahvenen ja kuoreen hyvä poikastuotanto. Kajaanselällä ei tapahtunut kalaryhmien ja -lajien osuuksissa suuria muutoksia, mutta Enonselällä sekä kuore että kuha olivat aiempaa runsaampia kesällä 2020. Petokalojen osuus oli Kajaanselällä korkeimmillaan vuosina 2018–2019, Enonselällä taas vuonna 2020.
Enonselän hapetuksen lopettaminen vuosien 2018 ja 2019 aikana ei näy kalastossa koekalastusten tulosten perusteella suurina muutoksina. Kuorekanta pysyi runsaana ja kuhakanta runsastui samoin kuin ahven vuosina 2018–2019. Jaksoon sattui kaksi kuhan lisääntymiselle suotuisaa kesää, 2018 ja 2020.
Vesijärven matalat lahdet ovat tärkeitä kutualueita
Laitialanselän koekalastukset kesällä 2020 antoivat selvästi suuremmat kokonaissaaliit kuin vuonna 2017. Ahven- ja kuhasaaliit nousivat selvästi ja niiden myötä petokalojen osuus painosaaliista nousi korkeaksi, yli 41 %. Särkikalojenkin saalis nousi, mutta niiden osuus saaliista laski.
Vesijärven eri osien välillä ei ole kovin suuria eroja verkkokoekalastusten yksikkösaaliissa. Isoista selistä Kajaanselkä on keskimääräiseltä saalistasoltaan alhaisin, Enonselkä, Komonselkä ja Laitialanselkä ovat hieman runsaskalaisempia ja samankaltaisia keskenään. Matalat lahtialueet, etenkin Vähäselkä ja Kirkonselkä, ovat selvästi runsaskalaisempia ja särkikalavaltaisempia. Ne ovat myös ahvenen ja kuhan tärkeitä kutu- ja poikastuotantoalueita, koska ne lämpenevät keväällä isoja selkiä nopeammin ja tarjoavat kalanpoikasille enemmän ravintoa.
Taustaa koekalastuksista
Vesijärven kalaston kehittymistä seurataan vuosittain koekalastuksin, jotka toistetaan samoin menetelmin vertailukelpoisten tulosten saamiseksi. Erityisen laajoja koekalastuksia on tehty vuosina 2020, 2017 ja Vesijärvi 2 -projektin aikana 2003-2006.
Teksti perustuu vuosina 2003–20 tehtyihin koekalastuksiin ja tämän kesän vielä raportoimattomiin koekalastusten tuloksiin.
Lue lisää:
Vesijärven verkkokoekalastukset vuosina 2017–2020, Jukka Ruuhijärvi, Pasi Ala-Opas ja Katja Kulo. Luonnonvarakeskus 2021
Valokuva: Laitialanselän koeverkon saalista kesällä 2020. Kuva J. Ruuhijärvi
Lisätiedot:
Jukka Ruuhijärvi
tutkija
puh. 0295327423
jukka.ruuhijarvi@luke.fi
Luonnonvarakeskus
Heikki Mäkinen
ohjelmajohtaja
040 5148513
heikki.makinen@vesijarvi.fi
Päijät-Hämeen Vesijarvisäätiö
