Luonnossa monet asiat, jotka ovat pieniä ja silmälle näkymättömissä, ovat kuitenkin erittäin tärkeitä koko ekosysteemin toiminnan kannalta. Järvessä sellainen asia on eläinplankton. Järvivesi on täynnä mikroskooppisen pieniä asukkaita, jotka syövät kasviplanktonia eli levää. Eläinplankton vaikuttaa suoraan sekä tämän ”laidunnuksen”, että ravinnekiertojen kautta siihen, miltä järvivesi meille näyttää. Mitä isompia levien laiduntajia järvessä on, sitä kirkkaampaa ja levättömämpää vesi on. Eläinplankton on puolestaan kalojen ravintoa. Jotkut kalat, kuten kuore, syövät eläinplanktonia koko elämänsä. Kaikki kalat syövät eläinplanktonia vähintään poikasvaiheessa. Siten eläinplankton on myös tärkeä osa ravintoketjua, joka ulottuu meihin ihmisiin saakka. Kalat saalistavat näköaistinsa avulla, joten suurimmat ja tehokkaimmat levien laiduntajat tulevat herkästi syödyiksi ensin, mikä voi näkyä levämäärien nousuna.
Eläinplankton koostuu erilaisista eliöryhmistä, joista pienimpiä ovat alkueläimet ja rataseläimet. Hankajalkaiset ja vesikirput ovat hieman suurempia, mutta eri lajien välillä on suuria kokoeroja. Erityisen toivottavia järven tilan kannalta ovat suuret Daphnia -vesikirput, joiden runsastuminen on yksi hoitokalastuksen tavoitteista. Vesikirpun koko vaikuttaa suuresti sen kykyyn suodattaa vedestä kasviplanktonia. Esimerkiksi suurikokoinen Daphnia galeata (1,5 mm) voi suodattaa laskennallisesti jopa yli 30 ml päivässä, mikä on sata kertaa enemmän kuin mihin pienikokoinen Chydorus sphaericus (0,2 mm) vesikirppu pystyy. Pienikokoinen eläinplankton myös kierrättää tehokkaammin ravinteita takaisin levien käyttöön kuin suurikokoinen eläinplankton. Etenkin Daphnia-vesikirput sitovat itseensä suhteessa huomattavasti fosforia, joka on siten poissa levien käytöstä.
Vesijärvellä eläinplanktontutkimus alkoi vuonna 1991 Helsingin yliopiston työnä ja tutkimusta on pyritty jatkamaan näihin päiviin saakka. Eläinplanktonin on havaittu reagoivan herkästi etenkin kuorekannan muutoksiin. Mitä enemmän kuoretta, sitä pienempää on eläinplankton. Vesijärvellä 1990-luvun alussa tehdyn tehokalastuksen jälkeen Vesijärven ravinnetaso ja sen myötä kasviplanktonin määrä vähenivät selvästi samalla kun suurten vesikirppujen määrä suhteessa kasviplanktonin määrään kohosi. 2000-luvulla tilanne kehittyi heikompaan suuntaan, ja erityisesti 2010-luvulla eläinplanktonin määrä laski selvästi kasviplanktoniin verrattuna. Vuonna 2015 eläinplanktonia syövien kuoreiden populaatio kasvoi poikkeuksellisen suureksi, eläinplanktoniin kohdistuva saalistus kasvoi voimakkaasti ja vesikirppujen yksilökoko pieneni. Myös Daphnia-vesikirput olivat pienempiä kuin kertaakaan aiemmin koko eläinplanktontutkimuksen aikana. Kuten kuorekannan kasvu, myös kannan romahdukset vuosina 2002, 2010 ja 2021, ovat Vesijärvellä heijastuneet hyvin selkeästi Daphnia-vesikirppujen kokoon. Esimerkiksi viime vuonna tapahtunut kuorekannan romahdus näkyi jo samana kesänä vesikirppujen koon kasvuna ja vaikutus näkyi yhä vielä tänäkin vuonna.
2020-luvulla kehityskulku on eläinplanktonin koostumuksen suhteen näyttänyt jälleen myönteiseltä, vaikka suuria vesikirppuja saisi olla vieläkin enemmän. Vesijärven pitkä tutkimusaineisto osoittaa, kuinka suurten vesikirppujen ollessa runsaslukuisia, levää on järven ravinnetasoon nähden vähän. Kun vesikirppujen määrä ja yksilökoko pienenevät, levämäärät lähtevät herkästi kasvuun. Muutokset järven pienien uurastajien koossa ja lajikoostumuksessa selviävät vain mikroskoopilla tutkittaessa, mutta vaikutukset voivat olla silminnähtäviä.
Lue uusin raportti Kirsi Kuoppamäki: Vesijärven Enonselän ulapan eläinplankton ja vedenlaatu vuonna 2022 sekä pitkällä aikavälillä
Eläinplanktontutkimus vuosina 2020–2022 oli osa juuri päättynyttä Vesien tilatavoitteita tukevat toimenpiteet Lahden seudulla -hanketta, jota rahoitti Hämeen ELY-keskus vesiensuojelun tehostamisohjelman varoista.
Artikkelikuva: Vasemmalla Eudiaptomus-hankajalkainen ja oikealla Daphnia-vesikirppu. Molemmat kantavat mukanaan munia, joista kasvaa uusia yksilöitä. Kuva: Kirsi Kuoppamäki.
