Läheiset vesistöt

Vesistöt

Suurin osa Vesijärvisäätiön toimialueesta kuuluu maisematyypiltään ensimmäisen ja toisen Salpausselän väliseen Vesijärven laaksoon ja Nastolan järviseutuun. Maisemassa vaihtelevat Salpausselkien moreeniselänteet, aikanaan Vesijärven pohjaa olleet alavat savikkoiset viljelysmaat sekä hiukan kumpuilevammat ja osittain sekametsien peittämät alueet. Muutamat harjumuodostumat tuovat reliefiin lisää vaihtelevuutta. Salpausselillä metsät ovat pääosin kuivien kankaiden mäntyvaltaisia metsiä. Vesijärven itäpuolella maisemaa leimaa kumpuilevassa maastossa kulkeva viidentoista pienemmän järven ja niiden välisten jokien muodostamana helminauha. Ensimmäisen Salpausselän eteläpuolella maisemaa hallitsevat Porvoonjoen viljelysseudun laajat savikot. Soita koko alueella on vain niukasti.

Lahden seutu on keskeinen osa eteläsuomalaista kulttuurimaisemaa ja Suomen varhaista asutushistoriaa. Porvoonjoen kulkuyhteyksien ja Vesijärven kalaisuuden varaan syntyi koko Nyky-Suomen alueen ensimmäisiä pysyviä asuinpaikkoja jo noin 8000 vuotta sitten. Viimeistään 1600-luvulta lähtien Hollolan kirkonseutu ja Lahden kylä olivat jo merkittäviä maanteiden solmukohtia. Vauraalle maatalousalueelle syntyi myös useita kartanoita, joista pääosa on edelleen olemassa. Vääksyn kanavan avauduttua 1871 ja Riihimäen-Pietarin -rautatien valmistuttua 1869-1870 Lahdesta kehittyi huomattava tavaraliikenteen ja puunjalostusteollisuuden keskittymä. Teollisuuden kasvu ja asutuksen laajeneminen alkoivat aiheuttaa yhä suurempia haittoja Vesijärvelle pian 1900-luvun alusta lähtien.

Vesijärvellä ja alueen noin kahdellakymmenellä pienemmällä järvellä on aina ollut merkittävä asema seudun ihmisten hyvinvoinnissa ja virkistyksessä. Vesijärven tilan ollessa huonoimmillaan 1970–1980-luvulla virkistyskäyttöpainetta kohdistui suurelta osin alueen pienempiin järviin tai alueen pohjoispuolen Päijänteeseen.

Tutustu alueemme järviin

Lisätietoja myös: