Matjärvi sijaitsee Asikkalan sekä Hollolan ja Hämeenkosken entisen rajan risteyskohdassa. Rehevän ja matalan Matjärven pinta-ala on 47 hehtaaria ja suurin syvyys alle 3 m. Rantaviivaa järvellä on 3,4 km. Järveen laskee viisi peltovaltaista ojaa, joista suurin on Rajaoja. Matjärvi laskee Vesijärven Lahdenpohjaan Virojokea pitkin.
Matjärven valuma-alueen pinta-ala on 12,94 km2 (Suomen ympäristökeskus, vesistömallijärjestelmä 2016). Järveen laskee viisi peltovaltaista ojaa, joista suurin on Rajaoja. Valuma-alueen laajaa hiekkamoreenia halkovat suuret hiesualueet, jotka ovat pääosin viljelykäytössä. Järven pohjoispuolella on jonkin verran myös hienoa hietaa ja järven rannoilla savimaita. Järven soistunut koillisranta on saraturvetta. Kalliomaita on lähinnä järven metsäisellä eteläpuolella. Rannoilla on muutama asuinrakennus ja joitakin loma-asuntoja. Matjärvi on merkittävä lintualue ja lintujen muutonaikainen tarkkailupaikka. Alle 50 ha:n kokoisen Matjärven ekologista tilaa ei ole luokiteltu.
Matjärvi on merkittävä lintualue ja lintujen muutonaikainen tarkkailupaikka. Järveä uhkaa umpeenkasvu. Sekä ulkoinen kuormitus että mataluudesta johtuva sisäinen kuormitus ylittävät järven sietokyvyn. Valuma-alue on peltovaltaista ja matalassa järvessä tuulet palauttavat sedimenttiin laskeutuneita ravinteita takaisin vesimassaan. Järvessä on heikkojen valaistusolojen seurauksena vähän vesikasvillisuutta, mikä pahentaa osaltaan levä- ja sameusongelmia (Anttila-Huhtinen, M. 2020).
Ensimmäinen vesinäyte Matjärveltä on vuodelta 1988, jonka jälkeen näytteitä on otettu 1–2 vuoden välein, yleensä kesäaikaan. Vuosina 2000–2001 Matjärvi oli mukana Helsingin yliopiston kansainvälisessä ECOFRAME-hankkeessa, jossa etsittiin keinoja matalien järvien tyypittelyyn ja luokitteluun vesipuitedirektiivin mukaisella tavalla (Moss ym. 2003). Tuolloin Matjärveltä otettiin myös biologisia näytteitä. Matjärveä piinasi talvella 2002–2003 erityisen kova happikato, minkä seurauksena Matjärvi pääsi mukaan happikadon ja kalakuolemien vaikutuksia selvittävään tutkimushankkeeseen, johon osallistuivat Uudenmaan ja Hämeen ympäristökeskukset ja TE-keskukset, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Suomen ympäristökeskus (Olin ja Ruuhijärvi 2005). Vuodesta 2008 lähtien Lahden seudun ympäristöpalvelut ovat ottaneet näytteitä Matjärvestä 1–3 vuoden välein.
Levämäärää kuvastava klorofyllipitoisuus on Matjärvellä vaihdellut paljon, pitoisuus on ollut välillä 12–130 µg/l. Suurin pitoisuus on mitattu elokuussa 2018, jolloin myös ravinnepitoisuudet olivat korkeat. Keskipitoisuus vuosilta 2010–2020 on 68 µg/l, mikä on ylirehevä taso (Oravainen 1999). Järvellä esiintyy lähes vuosittain leväkukintoja. Matjärven kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 14–280 µg/l. Korkein arvo on mitattu maaliskuussa 2003, jolloin järvi kärsi happikadosta. Vuosien 2010–2020 avovesikauden keskipitoisuus on 77 µg/l ja talven 47 µg/l. Tämä on rehevyysluokituksessa erittäin rehevä taso (Oravainen 1999). Kokonaistyppipitoisuudet viittaavat paitsi rehevyyteen, myös humuspitoisuuteen. Vuosina 2010–2020 avovesikauden keskimääräinen typpipitoisuus on ollut 1170 µg/l ja talvikaudella 1980 µg/l.
Klorofyllipitoisuuden ja kokonaisfosforipitoisuuden suhde on korkea, mikä voi viitata runsaaseen särkikalavaltaiseen kalastoon. Vuonna 2012 tehdyn koekalastuksen perusteella Matjärven kalaston ekologinen tila oli välttävä. Ruutanan yksikkösaalis oli pudonnut vuodesta 2006 alle kuudesosaan ja särjen biomassaosuus koekalastussaaliista oli 60 % (Kotakorpi ym. 2012).
Matalalla Matjärvellä esiintyy kovina jäätalvina happikatoa. Erityisen kova happikato järvellä oli talvella 2002–2003, jonka jälkeen järvessä ei ollut muuta kalaa kuin ruutanaa. Talvi oli kova muillekin matalille ja reheville eteläsuomalaisille järville (Olin & Ruuhijärvi 2005). Talvella 2003 happi oli jo tammikuun lopulla lähes lopussa koko vesipatsaasta.
Matjärven veden pH-arvo on vaihdellut 6,4–9,3 välillä. Talviaikaan pH on yleensä hieman alle pH 7 ja kesällä hieman yli. Kesällä korkea levätuotanto voi kuitenkin kohottaa pH:ta jopa yli pH 9:n, mikä voi lisätä ravinteiden vapautumista järven pohjalta. Matjärven alkaliniteettia on mitattu vain muutaman kerran, mutta se on korkea (noin 0,5 mmol/l). Valuma-alueen peltovaltaisuus kohottaa alkaliniteettia. Myös Matjärven sähkönjohtavuus on korkea viitaten luontaisestikin rehevään valuma-alueeseen. Vuosien 2010–2020 keskiarvo on avovesikaudella 9,6 mS/m ja talvikaudella 12,5 mS/m.
Matjärven vesi on varsin sameaa ja näkösyvyys on ollut pääasiassa alle 1 m. Tähän asti suurin näkösyvyys on mitattu alumiinikloridikäsittelyn jälkeen vuonna 2013, jolloin se oli 2 m. Toiseksi suurin näkösyvyys on kevättalvelta 2022, jolloin näkösyvyys oli 1,8 m. Vuosien 2011–2020 avovesikauden keskimääräinen näkösyvyys on ollut 0,85 m. Vesi on selvästi ruskeaa ja humuspitoista. Veden väri on avovesikaudella ollut keskimäärin 89 mg/l Pt. Kemiallinen hapenkulutus on ollut noin 15 mg/l O2, mikä on keskihumuksiselle järvelle tyypillinen taso.
Kunnostus
Matjärven rannanomistajien aktiivisuus johti Matjärven suojeluyhdistyksen perustamiseen syksyllä 2010. Suojeluyhdistyksen toimesta on edistetty järven tilaa parantavia toimenpiteitä kuten suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen rakentamista. Altaita ja kosteikkoja on rakennettu erityisesti vuonna 2011.
Matjärven valuma-alueella on kaikkiaan 9 laskeutusallasta / kosteikkoa, joista 7 rakennettiin vuosina 2011–2014. Kosteikkoja kunnostettiin vuonna 2016, pääosin tyhjentämällä lietteestä. Syksyllä 2022 kosteikkojen tilanne tarkastettiin ja osa altaista tyhjennettiin lietteestä.
Matjärvellä on toteutettu kemiallinen kunnostus alumiinikloridilla vuonna 2013, sen vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Laskennallisesti Matjärvestä poistui kunnostuksen yhteydessä 55 kg fosforia. Veden kirkastuminen ja näkösyvyyden parantuminen oli välitöntä, mutta vaikutukset eivät valitettavasti olleet pysyviä.
Kesällä 2022 Matjärvellä toteutettiin niittoja Vesijärvisäätiön avustuksella.
Lisätietoja:
Järviseurannan tulosraportit, Hollolan kunta: https://www.hollola.fi/vesiensuojelu
Lehmijoki, A. 2014. Matjärven alumiinikloridikäsittely, toteutus ja järven tilan seuranta https://vesijarvi.fi/wp-content/uploads/2019/05/matjarven_loppuraportti.pdf
Javanainen J. 2012. Eko-Grid käsittelyn kenttäpilotti Matjärvellä. https://vesijarvi.fi/wp-content/uploads/2019/05/EkoGrid-k%C3%A4sittelyn-kenttapilotti-Matj%C3%A4rvell%C3%A4-2012_Melli.pdf
Vesijärven hoito-ohjelma vuosille 2016–18. https://vesijarvi.fi/wp-content/uploads/2019/05/vesijarviohjelma16_18.pdf
