Salajärvi
Salajärvi on Nastolan järvialueen suurimpia järviä. Sen pinta-ala on 810 ha ja rantaviivan pituus 30,2 km. Salajärven suurin syvyys on 14,1 m, mutta keskisyvyys on vain 3,7 m. Erityisesti järven eteläosa on matala. Syvin kohta sijaitsee järven pohjoisosassa Salinsaaren ja Kirjusaaren välissä. Salajärven lähivaluma-alueen pinta-ala on 40,25 km2 ja koko valuma-alueen (järvi mukaan lukien) pinta-ala on 244,37 km2 (Suomen ympäristökeskus, vesistömallijärjestelmä 2016). Salajärven poh-joisosaan laskee Luhtaanjoki, johon yhtyvät pohjoisesta Oksjärven vedet sekä lännestä Seestaan-joki. Seestaanjokea pitkin tulevat Kivijärven sekä sen yläpuolisten järvien vedet. Salajärven etelä-osaan puolestaan laskevat Kukkasjärvien kautta Nastolan eteläisen järviketjun vedet. Salajärvestä vedet jatkavat Salajokea pitkin Ruuhijärveen ja edelleen Sylvöjärven kautta Arrajärveen ja Kymijo-keen. Järven laskennallinen viipymä on 140 vrk. Salajärven luontainen järvityyppi on Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh).
Salajärven ekologinen tila on määritelty sekä vuonna 2019 valmistuneessa kolmannen vesienhoitokauden luokittelussa tyydyttäväksi (Hertta ympäristötietojärjestelmä 2022). Biologinen luokittelu on tehty kasviplanktonin, perifytonin eli päällyslevästön ja syvännepohjaeläinten perusteella, jotka kaikki luokittuvat tyydyttävään. Klorofyllipitoisuus kasvukauden keskiarvona vuosina 2010–2022 on ollut keskimäärin 10,9 µg/l, kun hyvän tilan rajana on 7 µg/l.
Vuosina 2010–2021 pintakerroksen fosforipitoisuuden keskiarvo on kasvukaudella ollut 18,9 µg/l, kun hyvän tilan luokkaraja vähähumuksisilla järvillä on 18 µg/l (Aroviita ym. 2019), Talvella fosforipitoisuudet ovat olleet hieman alhaisemmat (keskipitoisuus 12,6 µg/l).
Salajärven kokonaistyppipitoisuus pintavedessä on pysynyt vakaana. Kasvukaudella keskipitoisuus on ollut vuosina 2010–2022 450 µg/l ja talvikaudella 600 µg/l. Hyvän tilan luokkaraja vähähumuksisille järville on 500 µg/l. Pohjanläheisessä vedessä osa typestä on ollut ammoniumtyppenä (> 100 µg/l), mikä kertoo vähähappisista olosuhteista.
Salajärven syvänteessä happipitoisuus on alentunut etenkin kerrostuneisuuskausien lopussa. Viime vuosikymmenenä tilanne näyttäisi heikentyneen etenkin kesäkerrostuneisuuskautena, mikä selittää pohjanläheisen veden kohonneita ravinnepitoisuuksia. Elokuun mittauksissa happipitoisuus on pohjanläheisessä vedessä pudonnut nollaan tai lähelle sitä. Pintavedessä on esiintynyt ajoittain lievää ylikyllästyneisyyttä.
Salajärven näkösyvyys on ollut laskusuunnassa. 2000-luvulla näkösyvyys kasvukaudella on ollut keskimäärin 1,9 m ja vaihdellut välillä 1,0–3,0 m. Talvinäytteissä näkösyvyys on ollut keskimäärin 2,8 m ja vaihdellut välillä 1,7–5,0 m.
Salajärvellä veden väri kasvukaudella veden pintakerroksessa on ollut keskimäärin 35 mg/l Pt ja kemiallisen hapenkulutuksen määrä 8,3 mg/l O2. Nämä viittaavat veden lievään humusleimaan ja ovat vähähumuksisille järville tyypillisellä tasolla. Salajärven pintaveden pH on lähellä neutraalia ja puskurikyky happamoitumista vastaan hyvällä tasolla.
Salajärven pintaveden sähkönjohtavuus on 2010–2022 kesäkeskiarvona 8,4 mS/m. Alusvedessä sähkönjohtavuus nousee ajoittain korkeaksi kerrostuneisuusaikana, kun heikkenevän happitilanteen seurauksena aineiden liukoisuus lisääntyy.
Salajärveä on hoitokalastettu vuodesta 1995 alkaen sekä nuottaamalla että rysäkalastuksella (Nastolan kalastusalueen kirjanpito 2019). Nuottaa on vedetty myös vuosina 2010, 2012, 2015, 2018 ja 2019. Suurin saalis Salajärveltä on saatu vuonna 2005, jolloin yhteissaalis oli 19 400 kg. Myös vuosina 2002 ja 2006 on ylletty yli 10 000 kg:n saaliiseen. Muutoin vuosisaaliit ovat enimmäkseen olleet 3000–6000 kg.
Ruuhijärvi
Ruuhijärvi on Salajärven kanssa samassa pinnantasossa oleva varsin suuri järvi. Pinta-alaa järvellä on 574 ha, suurin syvyys on 18,7 m ja keskisyvyys 5,6 m. Syvin kohta sijaitsee järven itäosassa Pataanvuorten edustalla. Ruuhijärven lähivaluma-alueen pinta-ala on 31,75 km2 (Nihtilä 2006) ja koko valuma-alueen pinta-ala (järvi mukaan lukien) on 282,13 km2 (Suomen ympäristökeskus, vesistömallijärjestelmä 2021). Valuma-alue on laaja, sillä Ruuhijärveen laskevat Salajokea pitkin Salajärvestä koko Nastolan järvialueen vedet. Ruuhijärvestä vedet laskevat Immilänjokea pitkin Sylvöjärveen ja edelleen Arrajärven kautta Kymijokeen. Järven laskennallinen viipymä on 132 vrk (Suomen ympäristökeskus, vesistömallijärjestelmä 2016). Ruuhijärven luontainen järvityyppi on Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh).
Ruuhijärven lähivaluma-alueella on runsaasti kalliomaata, mutta myös hienompia maalajeja varsinkin järven pohjoisosassa. Maataloutta on runsaasti etenkin pohjoisosan savi- ja hietamailla. Myös haja-asutus on runsaampaa järven pohjoispuolella, jossa sijaitsee Ruuhijärven kylä. Rantaviivaa Ruuhijärvellä on 26,5 km ja rannoilla on runsaasti loma-asutusta.
Ruuhijärven ekologinen tila on määritelty sekä vuonna 2019 valmistuneessa kolmannen vesienhoitokauden luokittelussa tyydyttäväksi (Hertta ympäristötietojärjestelmä 2022). Biologinen luokittelu on tehty kasviplanktonin, perifytonin eli päällyslevästön ja syvännepohjaeläinten perusteella, jotka kaikki luokittuvat tyydyttävään. Klorofyllipitoisuus kasvukauden keskiarvona vuosina 2010–2021 on ollut keskimäärin 8,7 µg/l, kun hyvän tilan rajana on 7 µg/l.
Ruuhijärveltä on otettu vesinäytteitä ensimmäisen kerran vuonna 1966 ja vuodesta 1977 alkaen 1-4 vuoden välein. Nykyään näytteet otetaan joka vuosi. Vuosina 2010–2021 pintakerroksen fosforipitoisuuden keskiarvo on kasvukaudella ollut 17,1 µg/l, kun hyvän tilan luokkaraja vähähumuksisilla järvillä on 18 µg/l (Aroviita ym. 2019), Talvella fosforipitoisuudet ovat olleet hieman alhaisemmat (keskipitoisuus 14,3 µg/l). Pohjanläheisessä vedessä fosforipitoisuudet ovat olleet ajoittain koholla kerrostuneisuuskausien loppupuolella.
Fysikaalis-kemiallisten tekijöiden osalta Ruuhijärven tila on määritelty tyydyttäväksi lähinnä typpipitoisuuden sekä ajoittain heikon alusveden happitilanteen perusteella. Ruuhijärven veden pintakerroksen typpipitoisuus kasvukaudella 2010–2021 on ollut keskimäärin 485 µg/l (talvikuukausina keskipitoisuus 670 µg/l). Hyvän tilan luokkaraja on vähähumuksisille järville 500 µg/l (Aroviita ym. 2019), joten keskipitoisuus on niukasti hyvän tilan puolella. Pohjanläheisessä vedessä pitoisuudet ovat hieman pintakerrosta korkeampia.
Ruuhijärven pohjanläheisessä vedessä on havaittu alentuneita happipitoisuuksia kerrostuneisuuskausien lopussa mittaushistorian alusta lähtien. Viime vuosina tilanne talvikuukausina on ollut parempi, mutta kesäkerrostuneisuuskauden lopussa happipitoisuus alenee säännöllisesti lähelle nollaa. Pintavedessä esiintyy ajoittain lievää ylikyllästyneisyyttä kesäaikaan.
Ruuhijärven näkösyvyys on mittaushistorian aikana alentunut jonkin verran. Keskimääräinen avovesikauden näkösyvyys vuosina 2010–2021 on ollut 2,2 m ja talvikuukausina 2,8 m. Ruuhijärvellä veden väri kasvukaudella veden pintakerroksessa on ollut keskimäärin 35 mg/l Pt ja kemial-lisen hapenkulutuksen määrä 8,3 mg/l O2. Nämä viittaavat veden lievään humusleimaan ja ovat vähähumuksisille järville tyypillisellä tasolla. Ruuhijärven pintaveden pH on ollut kasvukaudella keskimäärin 7,4 ja puskurikyky happamoitumista vastaan hyvällä tasolla.
Ruuhijärven pintaveden sähkönjohtavuus on 2010–2021 kesäkeskiarvona 8,2 mS/m, mikä on pintavesille tyypillinen pitoisuus. Alusvedessä sähkönjohtavuus kohoaa hieman kerrostuneisuus-aikana, kun heikkenevän happitilanteen seurauksena aineiden liukoisuus lisääntyy.
Ruuhijärveä on hoitokalastettu vuodesta 1996 lähtien rysillä ja nuottaamalla ja 2000-luvulla enimmäkseen nuottaamalla. Viime vuosina hoitokalastusta on tehty epäsäännöllisemmin, viimeisen kerran vuonna 2011 ja 2017–2019. Suurin saalis on vuodelta 1997 (13 560 kg). Yleensä vuotuiset saalit ovat olleet sadoista kiloista muutamaan tuhanteen kiloon (Nastolan kalastusalueen kirjanpito 2019).
Mustjoen padon kunnostus
Salajärveen laskevaan Mustjokeen on rakennettu jo useita vuosia sitten laskeutusallas / kosteikko, jonka pato oli päässyt huonoon kuntoon. Hämeen ELY-keskuksen kehotuksesta pato on kunnostettu siten, että kalankulku padolla on turvattu ja hienoaineksen kulkeutumista padolta alavirtaan on pyritty vähentämään. Pato on kunnostettu syksyllä 2022. Samassa yhteydessä tyhjennettiin myös yläpuolinen laskeutusallas.
Sala- ja Ruuhijärven vedenkorkeuden nosto
Salajärven ja Ruuhijärven vedenkorkeudet ovat puhuttaneet alueen asukkaita jo pitkään. Veden-korkeuksia ei toistaiseksi säännöstellä ja vedenkorkeuden vaihteluväli on suuri. Suuri vaihtelu sekä loppukesän matalat vedenkorkeudet on koettu ongelmalliseksi erityisesti virkistyskäytön kannalta. Hanke erityisesti alimpien vedenkorkeuksien nostamiseksi on käynnistymässä. Toi-menpiteenä vedenkorkeuden nostohankkeessa ovat pohjakynnyksen rakentaminen Immilänjoen varteen ja Immilänjoen virtaustasanteiden kaivu pohjakynnyksen ja järven luusuan välisellä alu-eella.
Lahden kaupunki on yhdessä Vesijärvisäätiön kanssa rahoittanut aiemmin Sala- ja Ruuhijärven vedenpinnan nostoa varten selvityshankkeita ja viimeisimmäksi vesioikeudelliseen lupaan tarvit-tavan hakemuksen laatimisen. Lupahakemusta varten tarvittava hakemussuunnitelma on valmii-na ja luvan hakijana toimivan vesioikeudellisen yhteisön perustamiskokous pidetään marras-kuussa 2022.
Lisätiedot:
- Ruuhijärven vesioikeudellisen yhteisön kotisivut
- Insinööritoimisto Jami Aho. 2021. Perustettava salajärven ja Ruuhijärven vesioikeudellinen yhteisö. Salajärven ja Ruuhijärven vedenpinnan nosto. 31.10.2021. 40 s.
- Esiselvitys Ruuhijärven, Salajärven ja Kukkasjärvien vedenkorkeusvaihtelun muuttamismahdollisuuksista (11.12.2017)
- Hämeen ELY-keskuksen alueella tehtävät vedenpinnan korkeuden mittausaineistot
