Työtjärvi sijaitsee Hollolan kuntakeskuksen länsipuolella, Hälvälän ja Soramäen asuinalueiden läheisyydessä. Työtjärvi on pinta-alaltaan n. 56 hehtaaria, ja sen syvin kohta on noin kahdeksan metriä. Järven keskisyvyys on kuitenkin vain alle 1,5 metriä. Työtjärven rantaviiva on noin 3,4 km pitkä, ja sen rannalla on kunnan yleinen uimaranta. Työtjärven valuma-alue on kooltaan pieni, noin 5 km2. Työtjärveen laskee kaivettu oja pienestä Mustajärvestä, jonka yläpuolella on puolestaan Kastarlammi. Työtjärven vedet laskevat eteläosasta Supanojaa pitkin kohti Porvoonjokea. Järven laskennallinen viipymä on runsaat 6 kk. Työtjärven luontaista järvityyppiä ei ole määritelty, mutta nykyisellään järvi on lähinnä Matala humusjärvi (Mh).
Työtjärvi on yksi Suomen vanhimmista järvistä, sillä se on korkean sijaintinsa vuoksi kuroutunut irti merestä ensimmäisten järvien joukossa. Työtjärven pintaa on laskettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kahteen otteeseen, jolloin sen pinta-ala pieneni varsinkin luoteis- ja länsirannan suunnalta. Järven etelä-, itä- ja pohjoisrannalla ovat moreeniharjanteet ja länsiranta on soistunut.
Työtjärvi on ollut luontaisesti karu ja kirkas harjujärvi, joka 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa järven pohjoispuolella toteutettujen suo-ojitusten jälkeen muuttui humusjärveksi ja myös happamoitui (Lehmijoki 2014). Mustajärven ja Työtjärven välisiä soiden ojituksia jatkettiin 1970-luvulla. Nykyisellään Tyhnynsuon kuivatusojat ovat tukkeutuneet, eikä uudelleen ojitusta ole suunnitteilla. Varrassuota ei ole ojitettu ja virtaama järveen on pieni. Järven ympärillä ei ole maataloutta eikä jätevesikuormitusta. Järven lounaispuolelle on rakennettu uusi asuinalue, minkä vuoksi paikalle on vuonna 2011 tehty hulevesiallas. Järveen laskevien ojien kuormitus on tällä hetkellä pientä (Lehmijoki 2014). Järven rannalla sijaitsee uusien omakotitaloalueiden lisäksi kunnan yleinen uimaranta, puolustusvoimien harjoitusalueen saunoja sekä muutamia kesämökkejä. Järven virkistyskäyttöarvolle asetetut vaatimukset ovat nousseet uusien asuinalueiden myötä.
Työtjärven eteläpuolelle puhkaistiin laskuoja, joka kiemurtelee kohti alapuolella olevaa suoaluetta ja edelleen Supanojan, Autjoen ja Vähäjoen kautta Porvoonjokeen. Ennen vedenpinnan laskua Työtjärven vedet purkautuivat Mustajärven kautta Kutajärveen ja edelleen Vesijärveen. (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2020)
Työtjärven vesi on selvästi humusvaikutteista (väri 65 mg/l Pt, CODMn 12 mg/l O2). Näkösyvyys on ollut kasvukaudesta riippuen noin 1,5–2 m. Ojitukset ovat tuoneet järveen humuksen ohella myös ravinteita ja järvi on tuotantokauden päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan rehevä (2000-luvulla keskimäärin 27 µg/l) ja klorofyllipitoisuuksien (21 µg/l) mukaan ajoittain jopa erittäin rehevä (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2020). Päällysveden fosforipitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa 2000-luvulla.
Pienialaisessa syvänteessä pohjanläheinen vesimassa on ollut hyvin yleisesti käytännöllisesti katsoen hapeton kerrostuneisuuskausien lopulla ja näin erityisesti lopputalvesta. Huonon happitilanteen seurauksena erityisesti lopputalvesta on mitattu kohonneita ravinnepitoisuuksia alusvedestä (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2020)
Työtjärven pintaveden sähkönjohtavuus on läheisten Tiilijärvien tapaan hyvin alhainen. Pohjan lähellä on kuitenkin näkynyt selkeästi huonosta happitilanteesta johtuvaa sähkönjohtavuuden kohoamista erityisesti lopputalvesta. Työtjärven pinnanläheisen veden pH on pysynyt happaman puolella tuotantokaudenkin aikana. Päällysveden kesäaikainen pH on noussut vähitellen 2000-luvulla.
Työtjärven tilaa on tarkkailtu vuosikymmenien ajan. Järven ongelmia ovat alusveden toistuvat happiongelmat ja korkeasta humuspitoisuudesta johtuva veden happamuus. Lokakuussa 2010 järvellä toteutettiin kalsiumperoksidikäsittely, jolla toivottiin olevan vaikutusta orgaanisen aineen hajotustoimintaan. Käsittelyllä ei kuitenkaan todettu olevan vaikutusta Työtjärven tilaan. Toteutetun kemikaalikäsittelyn lisäksi Työtjärveä on hoidettu mm. niittämällä vesikasveja sekä poistamalla irronneita turvelauttoja. Kunnostusvaihtoehdoista on tarkasteltu tarkemmin järven kuivattamista ja alusveden poisjohtamista.
Alusveden poisjohtamisesta on laadittu toteutussuunnitelma vuonna 2017. Sen toteuttamista selvitettiin 2022–2023 (VEHO VI) -hankkeessa. Selvittelyn tuloksena alusveden johtamisesta luovuttiin. Se olisi edellyttänyt pienoista järven pinnan nostoa ja lapottu humusvesi taas muodostaisi riskin alapuolisen uoman herkälle luonnolle. Painopiste siirtyikin järvisedimentin koostumuksen selvittelyyn syksyllä 2023. Se on löyhää humuspitoista ja sekoittuu tuulen voimasta jatkuvasti vesimassaan etenkin alle 2 m syvyydellä. Syksyllä 2024 on meneillään esiselvitys imuruoppauksen edellytyksistä ja Tyhnynsuon alueen soveltumisesta pintavalutuskentäksi.
