Vesijärvi on Suomen arvokkaimpia lintujärviä, jonka vesilintukanta on runsas ja jossa esiintyy useita maassamme harvinaisia järviruovikossa pesiviä lajeja. Tällaisia ovat mm. kaulushaikara, ruskosuohaukka ja rastaskerttunen. Sorsia Vesijärvellä pesii enemmän kuin samankokoisella Liminganlahdella, jota pidetään maamme arvokkaimpana kosteikkona.
Linnustoa on seurattu 1970-luvulta alkaen. Sinä aikana pesivien lintujen lajisto on muuttunut merkittävästi. Muutokset ovat kulkeneet käsi kädessä Vesijärven luonnonolojen muuttumisen kanssa. Järven tila vaikuttaa pesimälinnuston lajirunsauteen ja määriin.
Vesijärven rannoilla on viisi vesilintujen suojeluun perustettua luonnonsuojelu- tai Natura-aluetta Alueella pesii merkittävä osa monien lintulajien Vesijärvellä esiintyvästä kannasta.Linnustollisesti tärkeitä kohteita on myös Natura-alueiden ulkopuolella.
Lintujen suosima Päijänteen muuttoreitti kulkee Vesijärven kautta. Keväisin ja syksyisin lajirunsaus kasvaa. Muuttoaikaisessa linnustossa ei ole tapahtunut muutoksia vuosien varrella.
Vuosittain koko Lahden alueella tavataan noin 200 lintulajia! Pesimälinnustoon kuuluu arviolta 125-144 lajia.
Silkkiuikusta valkoposkihanheen
Vesijärvi oli 1970-luvulla rehevä kalansyöjälintujen valtakunta. Silkkiuikut pesivät aukkoisissa ruovikoissa ja kalatiirat ja lokit viihtyivät aukeilla selillä. Ruovikkoisille rannoille saapuivat tulokaslajit kaulushaikara, luhtakana, rytikerttunen ja rastaskerttunen. Myös nokikana, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka ja mustakuikka-uikku kuuluivat pesimälajistoon.
Kariniemen jäteveden puhdistamon myötä 1980-luvulla järven tila parani, ja pikkukalaa syövien lintujen määrä väheni. Erityisesti silkkiuikkukanta väheni ja mustakurkku-uikku katosi kokonaan. Iso- ja tukkakoskelot viihtyivät kaupungin lähivesillä, härkälintu, sinisorsa, haapana, punasotka ja telkkä runsastuivat. Karjan laiduntamisen vähetessä avoimet rantaniityt vähenivät, jolloin isokuovi, töyhtöhyyppä ja keltavästäräkki menettivät pesimäpaikkojaan. Sen sijaan ruskosuohaukka ja kurki vakiinnuttivat asemansa pesimälintuina.
Ravinteiden vähetessä vedestä ruovikoiden määrä väheni entisestään. Lapasorsa ja heinätavi kärsivät tilanteesta ja samoin naurulokkien ja tukkasotkien kannat laskivat reippaasti. Viiksitimali piipahti pesimässä jonkun kerran, mutta se ei vakiintunut Vesijärvelle. Uusina lajeina 1990-luvulla ilmaantuivat kyhmyjoutsen, laulujoutsen ja kanadanhanhi, joiden kannat ovat jatkaneet vahvaa kasvuaan 2000-luvulla. Valkoposkihanhi on ainoa 2000-luvun alun tulokaslaji.
Vuosien varrella vaateliaimpien vesilintujen määrä on vähentynyt ja jokapaikansorsien kuten sinisorsan, tavin ja telkän määrät ovat kasvaneet. Taantuviin lajeihin kuuluvat haapana, punasotka ja nokikana, heinätavi, lapasorsa ja harmaasorsa kuten myös rytikerttunen. Harmaahaikara ja merimetso ovat löytäneet reittinsä Vesijärvelle, mutta toistaiseksi ne eivät ole vakiintuneet pesimälajeiksi.
Lähde: Vesijärvi Salpausselkien tytär, 2010.
Linkkejä
